Kuva Peggy und Marco Lachmann-Anke Pixabaystä
Tai vedätkö puoleesi ihmistyyppejä jotka ovat. Mitä tarkoitan tällä? Otsikko on hiukan negatiivinen, mutta suuntaa antava.
Epävarmuus huokuu erilaisin tavoin meidän suusta ja käytöksestä.
Miten linjautua itsensä kanssa niin, että puhuu omaa totuutta, omaa selkeää totuuttaan?
Ja puhuisi vain asioista joista tietää.
Toisinaan puhutaan vain, jauhetaan ja puhutaan, mutta ei tehdä tekoja toteuttaakseen puheensa. Monesti tällaiseen puhumiseen ja jauhamiseen voi mennä vuosia. Ihmiset joiden kanssa aiheista puhuu vaihtuu ympärillä, mutta itsellä soi sama levy. Kuulostaa jotenkin kipeältä puheelta. Puheet vaatii tekoja ympärilleen, jotta energiat ovat linjassa. Jotta puheet vastaa tekoja ja ihmisestä huokuu vahva selkäranka / luotettavuus.
Olenko minä tällainen? Joskus olen. Joskus tarvitsen aikaa sulattaakseni asioita.
Kuulostaako heprealta?
Joskus, me puhumme kuinka joku on tehnyt väärin meitä kohtaan. Puhumme, mutta emme puhdista/paranna tilannetta. Tilanteen ympärille kerääntyy harhaa, se kerääntyy kuin lankakeräksi tilanteen ympärille. Lopulta sokeudumme kivulle ja se alkaa vääristyä mielessämme. Lopulta kipu on piilotettu hyvin lankakerän ytimeen ja meidän on vaikeaa enää tunnistaa kipua. Unohdamme sen. Joku puhuu aiheesta, emme tunnista sitä enää itsessämme. Kunnes joku päivä, joku tilanne aktivoi kivun. Alamme ärsyyntyä ja reagoida. Olemme hämmentyneitä ja vihaisiakin. Se on helppoa kohdistaa häneen, joka sen on laukaissut. Syy löytyy kuitenkin omasta kivustamme, jonka piilotimme aikanaan. Kun kipu aktivoituu, saatamme jumiutua tilanteeseen niin pitkäksi aikaa, kunnes kipu on poistettu.
Kävin aikanaan rosen terapiassa käynnistämässä oman etsimiseni. Löysin sen myötä ehdottoman anteeksiannon. Löysin paljon kipua sisältäni ja uhrimentaliteetin.
Vielä on kuitenkin työtä.
Vanha Hawaijilainen rukous ho'o'pono'pono tuli eteeni vuosia sitten, ehkä vuonna 2013
Olen pahoillani
Anna anteeksi
Kiitos
Rakastan sinua
Rukous puhdistaa.
Olen käyttänyt tätä omaan kasvuuni.
Puhuminen on kuitenkin tärkeää, jakaa omia tunteitaan muille ja varsinkin sellaiselle joka jaksaa niitä kuulla. Joskus heitä ei ole, läheiset väsyvät ympärillä, ystävät väsyvät. Omaa taakkaa ei saa purettua, sillä vastassa on seinä joka ei halua kuunnella tai tyrmää ajatuksesi. Siksi suosittelen taas lempiaihettani: päiväkirjaa. Kun kirjoittaa itselleen alitajunnan pulputusta ja vaikka lukee ne vielä ääneen, se voi avata vaikka mitä lukkoja. Alitajunta kuulee puhetta.
Puhu positiivisessa muodossa itsellesi. Joskus pohjalta voi ponnistaa oman mielenhallinnan avulla. Silloin on tärkeää puhua itselleen positiivisesti vaikka välillä onkin vaikeaa.
Vinkkini: Puhu asioista joista tiedät, jätä puhumatta asioita joita oletat. Jos haluat saada intuition toimimaan ja vahvan selkärangan, opi olemaan sanojesi mittainen.
Jätä lupaamatta asioita, joita et voi pitää. Ja samalla ymmärrä, että siitä huolimatta vaikka lupaat jotain – tiedosta myös toisen osapuolen vastuu. Opettelen tätä. Ja kasvan tähän suuntaan.
Sanotaan näin: Vastuu on kuulijalla. Mutta.. Noh vaikea lause.
Maiju
