Hyvää matkaa täti

Elämääni astui syksyllä suru. Tieto tulevasta kuolemasta. Jätin toivon, sillä tiesin ettei tästä selvitä. Hän alkoi kärsiä kivuistaan ja piti itsensä piilossa. Tällä viikolla pääsin hyvästelemään ja eilen rukoilin hänen pääsevän taivaskotiin. Niin hän lähti. Jatkoi matkaansa yöllä. Sisälleni astui rauha. Illalla hermostoni oli kierroksilla, mietin miten saan itseni rauhoitettua. Aamulla heräsin viestiin poislähdöstä. Kiitos rakas ja rakkain tätini. Sinä olit aina minun tukena. Nuorena kun kohtasin vaikeuksia, olit ainoa aikuinen jolle niistä kerroin. Suru osuu minuun aika kovaa. Mutta tällä kertaa en halua pysähtyä. Isäni kohdalla pysähdyin ja sammuin, nyt aion elää ja ottaa kaiken minkä irti elämästä saan. Kiitos, että luit blogiani aina. Tuit minua aina, kun sitä pyysin. Sinä iloitsit, kun muut eivät iloinneet minun jutuistani. 

Minä rakastan sinua aina 💚 Aina kun näen vihreää tai tämän perhosen, ajattelen sinua. Kuva on otettu sinun mökin pihasta 

Hyvää taivasmatkaa rakas täti 

Maijusi