Kuva Gerd Altmann Pixabaystä
Kuinka kohtaat toisen ihmisen? Kysytkö mitä kuuluu ja kuuntelet vastauksen, vai alatko suoraan paapattamaan omasta elämästäsi? Tai vietkö huomion kokonaan muulla tavalla johonkin mihin ei pitäisi? Kohtelias ihminen ymmärtää jossain vaiheessa kysyä myös toiselta mitä kuuluu, jos on käyttänyt tilan itseensä, mutta huonosti käyttäytyvä ei edes ymmärrä kysyä. Hän usein kaataa roskansa toisen päälle, pyyhkii suupielet ja jatkaa matkaa. Hänen kanssaan täytyy aina olla varpaillaan. "Mitä nyt taas" Olen tätä joutunut harjoitella, sillä toisinaan paapatan omista asioista turhankin reilusti.
Olen jo lapsuudesta saanut äidinmaidossa oppia toisen kohtaamisesta. Tosin teini-iässä en ole varma miten kohtasin ympärillä olevia. Varmaan teinimäisen huonosti. Ja muistan hyvin, kuinka minulle sanottiin "Ainiin, unohdin että te olette se huonokäytöksinen perhe". Olen tästä asti pohtinut hyvän ja huonon käytöksen merkkejä. Onko tärkeämpää hienot tavat, oikeanlaiset lautasliinat ja kattaukset vai sydämen lämpö, kohtelias ja kunnioittava ihmisen kohtaaminen?
Miellyttäjänä arvoni olivat lähes aina: "muut ensin". Annoin myös polkea itseäni, edes sitä tietämättä.
Muistan 19-vuotiaana, kuinka odotin talvipakkasilla bussia lähellä etuovia ja itselleni tuntematon työkaveri odotti bussia bussin takaosan kohdalla. Kun bussi tuli, hän kirjaimellisesti ryntäsi eteeni, jotta pääsi itse ensin kyytiin. Kun tuli aika jäädä pois – hän teki saman. Hän kiilasi minut. Olin noussut jo seisomaan, mutta hän tuli eteeni. Kun kävelimme peräkanaa töihin, hän käveli noin 5 metriä edelläni – avasi työpaikan oven juuri ja juuri niin, että mahtui sisään ja ovi meni perästä kiinni. Ovi oli avaimella avattava, joten minä jäin kaivamaan avaimia taskusta. En koskaan tutustunut häneen. Samalla viikolla sain päinvastaisen tilanteen kohdattavaksi. Kävelin noin 20 metrin päässä ja toinen työpaikallani oleva henkilö jäi pitämään ovea auki, niin että kiirehdin vauhdilla. Hän sanoi ettei ole kiirettä ja ei tarvitse juosta. Hänestä tuli ystävä. Nämä kaksi kohtaamista olivat itselleni hyvin käänteentekeviä. Se, että minulle pidettiin ovea tuntui hyvältä – päätin jatkaa samaa tapaa. Tee muille hyvää. Kun taas tuo toinen kohtaaminen sai itselleni hämmentyneen ja epämiellyttävän olon. "Älä käyttäydy noin".
Jossain vaiheessa huomasin, että ihmiset ottavat kyllä tilan. Eli jos annat vaikka jonkun mennä metrossa ennen sinua, sieltä tuleekin jono ja sinä et meinaa enää mahtua kyytiin. Joskus täytyy olla itsekäs, ettei aina jää jalkoihin.
Tuntuu myös todella hyvältä kävelijänä, kun auto antaa tietä odottaessani suojatiellä – joten aina kun se on mahdollista annan kävelijän mennä. Kun olen itse kävelijänä, kiitän autoilijaa nostamalla käden. Kun tekee hyviä tekoja, saa itselleen hyviä tekoja.
Meille on syntynyt pieni naapuririita yhden naapurimme kanssa. Hän tuli eilen ovemme taakse pimpottamaan. Tyttäreni oli jättänyt auton väärään paikkaan. Kun avasin oven, ketään ei näkynyt missään. Hän oli juossut jo talon kulmalle ja huusi minulle vihaisesti tyttäreni auton siirrosta. Huusin takaisin "Miten sä oikein puhut mulle!?" Hämmennyin miten hän ilmaisee itseään heti huutaen.
Olen käsitellyt kommunikointiteemaa vuosia. Olen tehnyt työtä itseni kanssa, että olisin parempi kommunikoinnissa ja kohtaisin ihmiset kunnioittavasti. Katsonut silmiin kun puhun. Mutta miten tällaisessa tilanteessa, kun toinen on raivona ja huutaa sinulle? Tiedän, että hyväkäytöksinen ihminen ei huuda toiselle ja osaa lähestyä positiivisen kautta. Tässä tilanteessa olen ehkä jopa väsynyt, että hänelle pitäisi antaa vielä positiivisuutta. Tiedän, tiedän hänellä on vaikeaa plaa plaa. Hän ei osaa, vaikka onkin opettanut aikanaan minulle psykologisia temppuja.
Arvostava kohtaaminen on sitä, että keskusteluyhteys on hyvä. Puhut toiselle samalla tasolla, et katso muualle kun puhut, et huuda epämääräisiä vihaisia sanoja nurkan takana. Ja kunnioitat ihmistä edessäsi. Mutta kuuntelijalla on toki myös osansa. Jos nauraa tai on muuten epäkunnioittava kuunnellessa, saahan se nyt raivon huulille.
Tämä naapuri oli puhunut meidän yhteisestä iäkkäämmästä naapurista hyvin ala-aarvoisesti hänen ikkunansa alla miehelleni. Uskon näissä tilanteissa, että elämä kyllä maksaa hänelle.
Minulle on tärkeää kommunikoida ihmisten kanssa kohteliaasti. Enää en koe ehdottomaksi, että minusta on tykättävä toisin kuin nuorempana.
Huonoa kohtaamista on olla kuuntelematta toisen lausetta loppuun, kun hän puhuu. Huutaa päälle tai ei anna suunvuoroa. Puhua vain itsestään, eikä ole kiinnostunut toisesta yhtään. Tai jos joka kerran tavatessa joutuu kuunnella valitusta oli aihe mikä vaan.
En todella ole itsekään aina maailman paras kommunikoimaan, varsinkaan tällaisessa tilanteessa, kun toinen huutaa. Mutta tällä kertaa en ollut hiljaa, yleensä olen hämmentynyt ja se on jäänyt vaivaamaan. Tällä kertaa hämmennyin siitä, että huusin ja lähdin hänen perään, mutta hän ehti piiloon. Outoa.
Ystäväni joka on astrologi kirjoitti näin:
"Pluto tuo esiin toksiset ja epäterveet vaikutteet elämissämme. Se näyttää mitä on ollut piilossa ja saattaa saada jonkin teeman kärjistymään, jotta ymmärrämme selkeästi, että jokin asia on tullut tiensä päähän ja että on aika vapautua"
Tämä taitaa olla juuri tähän kommunikointiin liittyvä meidän kohdalla. Pluto vaihtoi juuri paikkaa vesimieheen. Mikä on käynnistynyt vuonna 2008, päättyy nyt. Oi että, odotan näiden teemojen päättymistä mitä tässä välissä olen kokenut.
Sydämen taajuudella on hänen instagram tili, jos haluat tietää lisää astrologiasta.
Maiju
