Kuva Alexandra_Koch Pixabaystä
Vaikeissa hetkissä on särmää, niistä voi kehittyä kaunista taidetta. Mutta niistä voi kehittyä myös rumaa taidetta, riippuen millä mielellä sitä katsoo.
Toisinaan elämä on yksi iso taideteos.
Olen aina ollut allerginen ihmisille jotka jakavat mielipiteitään minun asioista, joista he eivät tiedä kokemuksella. Ehkä se johtuu siitä, että kuljen itse usein kantapään kautta ja opin näin. Ehkä jos en omaisi tällaista ylpeää piirrettä – elämäni olisi voinut olla tunteellisesti helpompaa. Miksi tällaisen kohdan tähän laitoin, en tiedä. Viittaan tällä ehkä siihen, että otan neuvoja usein vastaan vain heiltä, joilta saa vertaistukea. Ei kylmää mielipidettä. Tiedän myös sen, että ihminen joka on itse kokenut, hän ei tuomitse, hän tietää. Tai no. Ne minun ihmiset.
Näin melkoista unta noin viikko sitten, tai näin kolme vahvaa unta:
1. Kävelin portaat ylös kerrostalon eteen pomoni kanssa. Maisema oli huikea ja halusin ikuistaa sen puhelimellani, eteen tuli kuitenkin joitain höpöttelijöitä, enkä nähnyt maisemaa. Lopulta kun näin, meitä kohti lensi lentokoneita joista ensin huusin ihastuksissani kuinka kaunis näky oli, kunnes ne tiputteli pommeja maahan. Ne olivat ohjuksia.
2. Katsoin taivaalle oikealle puolelle minusta. Taivaalla korkealla näkyi lintuparvi, joka tarkemmin katsottuna olikin kasa itseään. Lantaa. Huusin, että hypätään maahan, ettei se satu niin paljon. Lanta kökkäreet hakkasi selkääni osuessa melkoisina iskuina, mutta mutamaalla maatessa se ei kaatanut maahan ja ei tullut siitä vahinkoja.
3. Heräsin siihen että oikealle olkapäälleni tippui veritippa.
Unet ovat melkoinen suora yhteys omaan elämääni.
Minulla on ollut melkoinen vuoden loppu, sekä alku. Haluaisin sanoa olevani onnea täynnä, mutta sinnittelen. Tätini kuoli, sen jälkeen läheinen sai infarktin, nyt kolmas läheinen joutuu kiireelliseen leikkaukseen. Tyttäreni ei puhu minulle, hän varasteli kaupasta, meille tuli kotiin lastensuojeluilmoitus ja nyt menemme poliisiasemalle keskustelemaan. Tyttäreni on sitä mieltä, että olen syypää tähän soittoon jakeskusteluun. Nämä ovat minun elämääni vaikuttavia asioita. Kavereillani on myös kamalia teemoja elämässään.
Naapuri lainasi meille parkkipaikkaansa, toinen naapuri suuttui siitä ja jätti oman autonsa meidän kiusaksi paikalle vielä niin ettei päästä kunnolla ulos omasta paikasta. Mieheni peruutti hänen auton taakse, ettei hän pääse ulos. Naapuri itse ei tullut pyytämään siirtoa vaan laittoi yli kahdeksankymppisen rouvan asialle, jolloin hän itse oli talon takana piilossa. Mieheni raivosi naapurille niin, että metsä raikui. Ei rouvalle, vaan piileskelijälle. Kun hän meni pyytämään rouvalta anteeksi, toinen naapuri oli vieressä ja jatkoi riitaa. Heidän riitely jatkui vielä pihalla. Nyt riidellään tontin rajasta. Olen kuullut hänen riitelevän myös mökillään tontin rajasta.
Eilinen päivä meni raivon tunteisiin.
Tytär asia on minulle erittäin vaikea, mutta tässä naapuriasiassa taas aikuiset olisivat hoitaneet tämän niin, että meille olisi sanottu, ettei paikkaa saakaan lainata. Se olisi ollut ok.
Hän teki valinnan aloittaa riidan tekemällä kiusaa meille. Tämä osui meillä molemmilla johonkin todella syvälle. Tässä on nyt vastakkain 2 erilaista perhettä, jotka eivät puhu toisilleen, mutta teot kertovat halveksimisesta. Olen luullut itse, että välimme ovat hyvät tai kulissin hyvät. Näissä tilanteissa riitely ei auta, sen tiedän ja sanoin sen miehellenikin. Jos me lähdemme sotajalalle, me saamme itsellemme vain huonomman olon.
Tämä tilanne kuitenkin osoitti taas sen, että kiusaaja on heikko henkisesti. Ei tervejärkinen olisi noin käyttäytynyt.
Samalla mietin, että niinkö tässä on tämän kodin osalta elämä jo eletty. Kun muutimme tähän, rakastuin taloon niin, että ajattelin asuvani tässä todella kauan. Uskon, että tässä kodissa olemme jaksaneet kaiket nämä iskut ottaa vastaan, joita elämässä aika ajoin tulee.
Tuntuu välillä vaan niin väärältä. Minulla on hyvin leiskuvat tunteet, samoin miehelläni. Se purkautuu raivona. Koen lopullisuutta tällaisissa hetkissä.
Viime vuonna luin eri tahoilta, että tämä vuosi on numerologisesti karman vuosi. Kaikki pinnan alta tulevat jutut tulevat esiin. No, en kerro tässä niitä henkilökohtaisimpia juttuja, mutta melkoisia traumojakin olen saanut käsittelyyn. Kun trauma aktivoituu, se aiheuttaa minussa raivoa ja pelkoa.
Taide on ollut terapiakeinoni jo vuosia. Tällaiset hetket usein pusertavat minusta jotain käsityötä ulos. Jos minussa syntyy raivoa, kanavoin sen taiteeseen.
Tämä naapurisota on mieheni ja naapurin välinen kitka, joka on kestänyt vuosia. Tällaiset pienet jutut kasvattaa ison myrskyn ja lopulta se on se ruutitynnyri ja palava lanka ja patam. Räjähdys. Räjähdyksen jälkeen tapahtuu aina muutos ja muutokset ovat hienoja tai huonoja. Niistä ei tiedä. Sen olen oppinut, että ihmiset ovat niin ylpeitä halutessaan olevansa oikeassa, että jos kumpikaan heistä ei myönny kohtaamaan toistaan, ei siitä synny kuin lisää tunnetaakkaa.
Senkin olen oppinut, että ihmiset jotka kirjoittavat kommenttipalstalle negatiivisia halveksumisia, heitä kannattaa varoa. Ei pelätä vaan pysyä heistä erossa. Hyväkäytöksiset aikuiset ihmiset eivät kirjoita kommenttipalstoille negatiivisia solvauksia ihmisistä. Toivottavasti en ikinä saa mielenterveyden haasteita, joissa käyttäydyn näin.
Hyväkäytöksiset aikuiset ihmiset katsovat silmiin, eikä piiloudu kenenkään selän taakse. Eivät kiertele ja kaartele vaan ovat rehtejä ja suoraselkäisiä. Joskus mietin, että onko sellainen ihminen vain taruolento. Mielenterveys on asia johon meidän kannattaa kaikkien panostaa. Ja kiitän siitä, että olen jollain tasolla vielä selväjärkinen, vaikkakin ehkä vähän hullu.
Mutta kaikesta tästä henkisestä kasvusta oppineena, tiedän vielä tämän. Tämä on meille kaikille osapuolille kasvun paikka. Kaikille joilla tunteet leimahti.
Maiju
