Aloitimme ystäväni kanssa tämän vuoden ihmeiden oppikurssin tehtävillä. Itse tipuin jo kärryiltä ja tipahdin jälkeen. Ihme kyllä vasta eilen unohdin tehdä päivän tehtävän. No se oli sunnuntai. (Blogini aikamäärite on sekaisin, näyttää että tänään on sunnuntai, vaikka on maanantai aamu. Mutta näköjään blogin sijaintikin osoitti Australiaan. Nyt se osoittaa johonkin merelle, enkä tiedä miten sen saa pois. Mutta toisaalta, se kuvaa hyvin otsikkoa. Sijaintikin on harhaa.) Harvoin asiat ovat sitä miltä ne näyttää. Asioiden pitäisi olla mielestämme jotenkin, mutta ne ovatkin oikeasti näin. Siitä syntyy yksi aivopieru ja harhaanjohtava esimerkki.
Kirjassa on vuoden jokaiselle päivälle tehtävä. Tänään tehtävänä on nähdä menneisyys kaikessa.
Kirja on niin viisas. Se saa ajattelemaan maailmaa niin eri tavalla. Kaikki mitä tiedämme on menneisyyttä. Kaikki mitä ajattelemme on menneisyyttä. Tämä voi tehdä ajatuksista jopa kieroja. Siis ei negatiivisesti painotettuna, vaan aivot voi mennä solmuun ajattelusta. Kun lapset olivat pieniä ja he suuttuivat jostain, he unohtivat yhtä nopeasti kuin suuttuivat. Mutta itselläni kesti toipua hitaammin. Miksi? Koska minä tiesin niin paljon. Historiaa oli kertynyt vuosien ajalta. Luuloni olivat harhaa. Lapsilta puuttui kokemus. Kun meille sattuu jotain ja siitä vaikka säikähtää, se jää meidän tunnekehoon painamaan. Kun tulevaisuudessa jokin samankaltainen tilanne aktivoi tämän kivun (joka on harhaa) – me reagoimme siitä menneisyyden tunnekokemuksesta voimakkaasti tässä hetkessä. Osasinkohan tämän kertoa.
Isoin juttu onkin yhdistää, mistä tämä tunnereaktio johtuu. Mikä menneisyyden kipu saa minut reagoimaan näin. Se on ollut itselleni ehkä isoin juttuni oivaltaa vanhoja opittuja kaavoja. Varsinkin, kun olen vielä vahvasti tunteva ja herkkä.
Toisinaan menneisyyteni toteutui tulevaisuudessa, mutta toisinaan ei. Tulevaisuus on aina päättelyä menneestä.
Todellinen aivosolmu tulee siitä kun sanoo "etten tiedä, enkä ymmärrä tästä asiasta yhtään mitään ja ymmärrän tämän menneisyyden takia, joka ei ole totta. Tulevaisuus ei ole menneisyyttä" Hah. Melkoinen solmu. Mutta menneisyys voi toistua tulevassa, jos emme muutu.
Viime viikolla törmäsin yhteen harhaan, joka on erittäin hyvä oppi. En ollut lukenut uutisointia eräästä aiheesta ja kuuntelin sen mielipiteen kautta. Eli minulle kerrottiin mitä uutisessa sanottiin. Se ilmaistiin vihaisesti ja ihmisiä joita uutinen koski haukuttiin. Haukuttiin siis ajattelemattomiksi ja vastuuttomiksi ja mitä vielä. Erittäin vahvoja painosanoja. Minun mielikuvani asiasta oli siis negatiivinen. Kun luin uutisen myöhemmin, oli jopa vaikeaa olla neutraali, sillä minulle oli ikäänkuin myyty aihe jo negatiivisesti lietsoten. Kun aloin lukemaan, minussa heräsi myötätunto ja ajatukseni kääntyivät pois negatiivisesta.
Sama tilanne on kulkenut läpi elämäni, kun puhutaan muiden asioita selän takana. En muista yksittäisiä esimerkkejä, mutta tässä keksitty. Esimerkiksi kouluun tulee uusi oppilas ja hänestä kerrotaan tarinoita jo ennen kuin hän ehtii itse tuoda mitään itsestään esiin. Usein negatiivisen kautta. Uusi tyyppi voi olla ihana oikeasti, mutta hänet on leimattu jo ennen kuin hän on ehtinyt sanoa pöö. Tämän ajatusmallin purkamiseen menee aikaa. Tämä sama kaava toteutuu myös aikuisten kesken. Lapset koulussa voivat käyttää eri sanoja, kuin aikuiset työpaikalla – tunteet ja reaktiot ovat silti samat.
Olen yrittänyt pitää mielessäni tämän: Kun uusi ihminen astuu elämään, älä kuuntele muiden puheita hänestä vaan luo itse aina arvio tilanteesta. Muuten olet johdateltavissa, etkä voi nähdä totuutta. Älä anna muiden puheiden vaikuttaa sinun mielipiteeseen muista ihmisistä. Kun opettelee erottelukykyä ihmisten puheiden seasta, huomaakin olevansa itse tilanteen hallinnassa. Kun antaa muiden puheiden vaikuttaa, on narun perässä vedettävänä. Narun perässä ei ole kiva kulkea, sillä silloin oma ajattelu vääristyy ja voi muuttua kiukkuiseksi. Ainakin minä muutun.
Suusta suuhun kerrottu tarina on usein rikkinäinen puhelin. Siihen on sekoittunut kertojan omaa tunnekuonaa ja tieto vääristyy hyvin helposti.
Ihmisyys onkin toisinaan iso harhainen lastenleikkikenttä.
Maiju
