Kuva FETHI BOUHAOUCHINE Pixabaystä
Vuonna 2024 tavoitteeni on kehittyä valokuvaajana. Valokuvaaminen on vaikuttavaa, samoin kuvankäsittely. Valokuvaajana tavoitteeni on kehittyä nyt muussa kuin luonnon kuvaamisessa. Jos saan kuvan jostain hienosta petoeläimestä, niin se on ehdottomasti yksi palkkio, mutta ei ne pedot minua lähesty. Enkä taida mennä ostamaan maastokuvioisia verkkoasuja ja asumaan metsään ja odottamaan. Näin menestyneet luontokuvaajat tekevät. Ehkä en luontokuvissa nyt kehittynyt.
Pääsin loppuvuodesta ottamaan ruokakuvia, henkilökuvia ja taidekuvia ihmisistä. Kesällä otin yhden hienoimmista kuvistani. Olisin iloinen, jos oppisin valoista, kuvankäsittelyohjelmista, sekä tietokoneohjelmista, joita kuvaaja tarvitsee. Haaveilen myös studiokuvaamisesta, sekä rekvisiitan käytöstä.
Luulen aina etten olisi tehnyt mitään tänä vuonna, mutta olen saanut hyvinkin paljon aikaan. Erilaisia asioita mitä edes olisin itsestäni uskonut. Ehkä suurimmat jutut mitä sain aikaan, oli suhteet ihmisiin. Niihin jotka ovat elämässäni. Kamera on toiminut minun välineenä löytää yhteys ihmisiin työni ohella, mutta myös vapaa-ajalla. Yhteys jonka kuvaajana sain henkilöihin joista kuvia otin, oli mielestäni todella koskettavaa. En löydä tarpeeksi osuvaa sanaa. Mutta se oli kaunista.
Minulla on parantajan taipumusta, eli haistan ilmapiirin kaukaa ja jos se on huono, muokkaan sitä paremmaksi. Se on välillä todella rankkaa, mutta se on osa persoonaani ja olen ilmeisesti sellaiseen itseni kanssa sitoutunut. Olkoot se vaikka valintani sieluna.
Vuonna 2024 tavoitteeni on saada perhe puhumaan enemmän samaa kieltä. Elämme varmasti viimeisiä vaikeimpia teinivuosia, kun viimeinenkin lapsi on aloittanut yläasteen. En odota ajasta tulevan helppoa, sillä se olisi naivia. Opettelen kasvattamaan resilienssiäni realismiin, ainaisten vaaleanpunaisten linssien tilalle.
Vuonna 2024 kiinnitän huomion terveyteeni, selvitän miksi saan näin paljon migreeneitä. Painoa täytyy myös tiputtaa, tekemättä siitä myöskään ongelmaa. Minun on saatava vatsan tuki kuntoon. Edes jollain tasolla. En pudota painoa, jotta olisin hoikka – eli ulkonäöllisistä syistä, vaan jotta oloni olisi kevyempi ja olisin terveempi.
Vuonna 2024 haluan mennä mieheni kanssa treffeille, edes kerran. Ja olisi se järvisydän ihan kiva kokemus. Tässä on siitä vaan muutama vuosi puhuttu.
Vuonna 2024 annan itselleni luvan ottaa rakkautta vastaan niin paljon kuin sitä minulle voidaan antaa. Olen väsynyt katkeriin ajatuksiin, yksinäisyyteen ja surullisuuteen. Annan luvan elämälle tuoda niin paljon hyvää kuin voin saada, tuntematta siitä mitään huonoa oloa tai syyllisyyttä.
Vuonna 2024 opettelen hengittämään.
Vuonna 2024 haluan nauttia työnteosta.
Sanon hyvästit kiitollisena vuodelle 2023. Se opetti minua paljon, kaikenlaisesta. Nyt toivon voivani kääntää ihan uudenlaisen lehden elämässäni.
Maiju
