Kuva Ylanite Koppens Pixabaystä
Ihminen on kiehtova kokonaisuus. Mitä enemmän ihmistä opettelee tuntemaan, sitä kiehtovammaksi maailmani avartuu. Se, että osaa kirjoittaa on tärkeää - osatakseen ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan. Se miten toisen ihmisen kohtaa on tärkeää, jotta yhteistyö syntyy.
Nyt, kun uusi alueeni on syntynyt henkilökuvaukseen, on ihmisen tunteminen eri tavalla tärkeässä asemassa. Se, että toinen rentoutuu edessäsi on iso juttu.
Minulla käynnistyi itseni etsimisen kausi lievänä, kun istuin 23 vuotiaana kaksoset vatsassa ja en saanut tehdä mitään raskasta, ettei vauvat vahingoitu. Siitä alkoi vaikeuksien polku, mitä en ihan ymmärtänyt. 28 vuotiaana syntyi syvällisempi ymmärrys maailmasta ja siitä etsimiseni todella alkoi. Yli 40 vuotiaana ymmärrän miten vähän tiedän.
Vaikeudet olivat aina läsnä, mutta särö joka ihmisyyteeni syntyi tämän myötä alkoi hiomaan minua siksi joka olen oikeasti.
Maailma muovaa meitä ja se vie meitä autopilotilla eteenpäin, kunnes jokin meitä suurempi asia rikkoo kuplan, jossa elämme. Kun kuplaan alkaa kasaantua painetta, saamme todistaa omia selviytymisen kykyjämme todella.
Aloin kohdata kuolemaa ja omaa kuolevaisuuttani. Läheisten merkitystä, egon kipuilua, draamaa ja tuskaa, jota voimme myös itse aiheuttaa omilla teoillamme ja myöskin ihan vaan väärällä seuralla. Oli vaikeaa tunnistaa omia haavojani. On vieläkin vaikeaa tunnistaa niitä.
Minulle muodostui taide suureksi voimavaraksi. Ja selviytymismekanismiksi. Mitä enemmän taiteeseen tutustuin, sitä vahvemmaksi sisimmässäni muodostui tarkoitus. Kävin läpi myös perustuntemukset, kuka saa sanoa itseään taiteilijaksi ja kuka miksikin. Maailmassa kulkee hierarkia lähes kaikissa asioissa. Sinun täytyy olla nöyrä, ettet liian aikaisin nosta itseäsi erinomaiseksi jossain asiassa. Maailma tykkää nöyrästä ja inhoaa ylimielistä. Se on minun kokemukseni maailmasta. Minun maailmasta. Ryysyistä rikkauksiin.
Kun ihminen tutustuu omiin varjoihin ja hyväksyy ne, hänestä tulee luotettava. Tämä on minun kokemukseni ollut viime aikoina. Kun taas ihminen, joka ei tunnista omaa pimeää puoltaan ja antaa sen puolen toimia alitajunnassa, hän on ns. vaarallinen. Hän toimii autopilotilla. Useimmiten tuomitsee muita tai jollain tavalla kohtaaminen jää syntymättä.
Valokuvaamisen kautta viime aikoina, on käynnistynyt taas tuo henkinen etsintä. Aika katsoa muiden kautta omia haitallisia piirteitäni ja vapautua niistä. Samalla kun ihailen muita, halveksin itseäni. Miten tämä voi olla näin kieroa ja nurinkurista? Näin kysyn minulta itseltäni.
Sen on muututtava ja asioiden on muututtava. Kaikkein tärkein asia maailmassa on oman itsensä rakastaminen. Miksi? Koska sinä olet itsesi kanssa läpi koko elämäsi ja vastuussa vain itsestäsi, omista ajatuksistasi, arvoistasi ja teoistasi. Kun tuntee itsensä ja hyväksyy kaikenlaisia omia piirteitä ja heikkouksiaan, saa sisälleen ihan erilaista mielenrauhaa. Mielenrauhasta taas syntyy todellinen menestys elämässä.
Maiju
