Kuva Jensen Art Co Pixabaystä
Jätä menneisyys taaksesi on vaikea lause tai älä katso menneeseen.
Kun on herkkä, jää menneisyydestä muistoja jumiin meidän alitajuntaan. Vahvat kokemukset jäävät kummittelemaan ja sieltä käsin ne muokkaavat ajatuksiamme tässä hetkessä. Menneen penkominen on raskasta ja se vaatii usein ammattilaisen avuksi. Tämä on aihe joka on todella vaikea, sillä en ole kyseisen asian ammattilainen, mutta kokemukset kyllä käynyt vahvasti läpi.
Kun itse aloin käsittelemään omaa mennyttä, jouduin ihan ensimmäisenä päättämään nuoruuteni henkisesti. Olin jäänyt teiniaikoihin jumiin. Haikailin sen aikaisia kavereita, tapahtumia ja kokemuksia. Samalla kuitenkin pelkäsin. Minulla oli vääränlaista rohkeutta niiltä ajoilta jäänyt kummittelemaan. Uhoa ja uhkaa, sekä tietynlaista vastuuttomuutta, joka johtui pelosta ja lamaannuksesta. Vahvin vuosi joka traumatisoi minut oli kasiluokka. Samalla se oli paras vuoteni. Ja näitä asioita en koskaan sanonut ääneen, kuin vasta aikuisena. Nuoruus on todella rankkaa aikaa hormonien ja kasvun takia. Mieli muuttuu, tunteet ovat kaikin tavoin vahvemmat murrosiässä ja samalla joutuu todistamaan asioita, jotka traumatisoi.
Haluaisin niin kertoa mitkä kaikki elementit auttoivat minua päsemään irti kaikesta siitä mitä lopulta nuoruuteni sai minussa aikaan, mutta en kykene kaikkia muistamaan. Sen muistan, että kävin monta kertaa rosen terapiassa ja löysin sieltä tekniikat käsitellä asioitani ja sen jälkeen kirjoitin elämäni auki.
Olen pikku hiljaa päästellyt irti asioita. Jos joku on satuttanut minua sanallisesti, niiden käsittelyyn on mennyt aikaa. Lopulta siihen, etten kanna mennyttä mukanani on vaikuttanut se miten elän nyt. Elänkö? Vai olenko kuollut jo ennen kuin elän. Uskallanko tehdä asioita jotka pelottaa? Ei ole mitään merkitystä mitä joku muu tekee vaan mitä minä teen. Ei ole mitään merkitystä minkälaisia valintoja joku muu tekee vaan minkälaisia valintoja minä teen. Kun kasvan henkisesti, maailma ympärilläni muuttuu. Sen olen oppinut että vain muuttamalla omia ajatusmallejani, ympäristöni muuttuu. Kaikki lähtee omasta ajatusmaailmastani. Elämällä on tapana vahvistaa meidän resilienssiä, tuomalla vaikeita asioita käsittelyyn. Kun olet päässyt edellisestä, seuraava on jo tulossa. Mutta kun pohja on vankka, eikä siellä ole asioita, jotka vetävät alas, voi olla helpompaa kohdata vaikeuksia tässä hetkessä.
Kun päästää irti sisällään olevista kaunoista, ulkopuolinen maailma muuttuu. Mutta miten niistä pääsee irti, se on jäänyt minullekin mysteeriksi. Meditoimalla. Ja ehkä sillä, että ottaa itsensä etusijalle. Antaa itselleen luvan parantua.
Maiju
