Kuva Rosy / Bad Homburg / Germany Pixabaystä
Olen huomannut omassa elämässäni kulkevan syklisyyksiä. Ihan kuin eläisin nyt sisäänhengitys vaihetta. Sisäänhengityksellä asiat ikäänkuin pysähtyvät ja hidastuvat, en saa asioita aikaiseksi ja olo tuntuu kuin jalkani olisivat tervassa kiinni. Se on lepovaihe.
Kunnes taas tulee uloshengitysvaihe, silloin mennään lujaa. Näillä molemmilla on toki paikkansa, joskus on vaan vaikeaa ottaa vastaan sisäänhengitystä. Viime viikkoina yöni ovat olleet levottomia. En tee mielestäni enempää ajattelutyötä päivisin kuin normaalisti, mutta unimaailmani on ollut vilkasta jo toukokuun alusta. Unissa harvoin tapahtuu mitään niin pysäyttävää, että muistaisin uneni, mutta kuitenkin ne ovat niin vilkkaita etten lepää kunnolla.
Sisäänhengitys vaiheessa prosessoidaan tunteita. Ja nähtävästi itselläni ne ovat kaikenlaisia kurjia vanhoja tunteita jotka on jäänyt huomiotta. Elämä harvoin päästää minua helpolla näissä. Sisäänhengitys vaiheessa tuntuu, että tapahtuu suurin henkinen kasvu, vaikka mieli ei tätä ymmärrä. Aikanaan osteopaatti kertoi viisauksiaan minulle samalla, kun korjauttelin selkääni hänen luonaan. Lepo ja loma on ihmiselle tärkeintä aikaa, sillä levossa tapahtuu oppiminen. Jos jättää lomat pitämättä, oppiminen on hitaampaa. Olen huomannut tämän omassa työssäni. Kun yritin kovasti oppia jotain uutta asiaa, enkä ymmärtänyt millään - lomalta palattuani ymmärsin kaiken. Ja ihmettelin vielä miten se nyt niin vaikeaa oli ymmärtää. Olen yrittänyt oppia eri ohjelmia ja kuvankäsittely tekniikoita kuitenkaan ymmärtämättä, ehkä tämä sisäänhengitys vaihe tekee työnsä. Toivotaan. Tämän blogin kohtaloa pohdin myös kovasti. Onko minulla enää kerrottavaa. Vai onko se vain loman paikka.
Työelämässä tuntuu toisinaan painostusta, miten kaikki katoaa kun lähtee lomalle. Miten työt loppuu ja kaikki kaatuu päälle, mutta se on vain mielikoulua. Silloin pitäisi levätä, vaikka ei tahdo. Loma on todella tärkeää. Varsinkin minulle.
Maiju
