Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä
Luin tällä viikolla aivan äärettömän hienon kannan oton sosiaalisesta mediasta. "Some luo helposti kuvan, että kaikki ovat super menestyneitä, rikkaita ja tietää mitä haluaa. Se on vain äänekas vähemmistö, algoritmin tuomaa harhaa."
Somessa jaetaan yleensä vain onnistumisen hetkiä. Ja vain edustavia kuvia itsestään. On myös se osa, jossa jaetaan aitoa elämää, joka todellakin on hienoa. Sillä ilman aitoa, me luulisimme kaikkien olevan vain postikortteja ja kiiltokuvaa.
Olen opiskellut omatoimisesti valokuvaamista jo pitkän aikaa ja tekoälyn myötä, meillä on valtavat mahdollisuudet valheellisuuteen. Photoshopilla saa luotua erilaisia lisäosia kuviin. Minäkin teen niin. Laitan myös filttereitä ja vaihdan kuvien sävyjä, sillä joskus tuntuu ettei naturaalit kuvat riitä. Valokuvauksen saloihin tutustuessa olen oppinut myös kuvankäsittelijöistä. Englanniksi sanotaan retouch. Englanniksi näitä lähinnä olen opiskellut, enkä ole varma niiden suomenkielisestä vastineesta. On oltava jopa parempi kuvankäsittelijä kuin kuvaaja, jotta osaa piilottaa epäedustavat osiot kuvista.
Retouchaaja myös kaventaa kuvattavien vyötäröitä eli laihduttaa heitä. Käyn siitä asiasta ristiriitaa mielessäni. Jos me piilotetaan kaksoisleuat ja finnit ja pienennetään kokoa, emme saa aitoa kosketuspintaa ihmisiin. Mutta taas lehtien etusivulla, kansikuvan on oltava edustava. Voisiko ottaa edustavia kuvia finneillä ja epätasaisella iholla? Olen seurannut suomalaisten lehtien etusivuja. Yhdellä etusivulla otetaan niin epä-edustavia kuvia ihmisistä kuin voi ja toisella taas upeita ja näyttäviä. Valolla saa paljon aikaan ja epäedustavasta kuvastakin voi saada onnistuneen valaistuksella. Mutta ehkä ne ovat tarkoituksellisesti huonoja.
Ajatuksillaan voi leikkiä ja miettiä mitä on itse mieltä näistä ja minkälaista mielikuvaa meille syötetään median ja somen kautta. Ja mitä itse on mieltä ulkonäköasioista ylipäätään. Ulkonäkö on aikamoinen illuusio. Silmät ovat sielun peili - sanotaan. Mieli on yhteydessä vahvasti meidän silmiin. Ja siihen miten me näemme maailman. Tämä blogi on vähän niinkuin minun maailmani. Ja sinä luet tätä sinun maailmasi kautta.
Aina kun jokin asia ei tapahdu tässä hetkessä ja meidän omassa elämässä, siinä voi aina olla filtteri, epäaitous. Valhe. Tekoäly kirjoittaa nykyään meidän puolesta, mikä sekin on aika hyvä lisä työpaikoille raportteihin ja tiedottamiseen. Tiedottamisen onkin hyvä olla positiivisessa muodossa. Mitä tekoäly siis tekee. Mutta jos tekoälyn kautta tulee vain liibalaabaa ja käytös on päinvaistaista - silloinhan me olemme aivan sekaisin kuin seinäkellot mitä meiltä odotetaan. Jos tekoäly ottaa liikaa valtaa, jääkö ihmisyys pois ja inhimillisyys myös?
Mietin maailmaa, jossa ihminen ei enää tuo persoonaa esiin, vaan kaikki ovat ennalta sovittua tasaista paksua persoonatonta massaa. Ei enää uniikkia. Kuitenkin itse olen sitä mieltä, että persoona ja negatiivisuus ei ole sama asia. Kaikki mikä ilmaistaan julkisesti tulisi olla positiivisessa vireessä hyväntahtoisen lopputuloksen takia. Kaikenlainen lietsominen johtaa vain pahaan, enkä itse jaksa pahuutta en sitten yhtään. Mutta joudun toteamaan, että itsekin olen purkanut täällä tunteita. Ja siksi toivon, ettei tämä blogi lietso pahaa, sillä silloin olen epäonnistunut.
Ehkä me kaikki jotka olemme somessa olleet kauan, tiedämme miten sanamuodoilla ja painolla voi vaikuttaa lopputulokseen. Esimerkiksi CAPSLOOK päällä kirjoitettuna, teksti voi tuntua huudolta. Ja joillain capslookki on jäänyt pohjaan, eikä hän ole sitä edes ymmärtänyt.
Olen miettinyt omaa tavoitettani niin kirjoittamisessa kuin valokuvaamisessa, ja tavoitteeni on kohentaa itsetuntoja. Omassa työssäni ihan työn alkuajoilta lähtien yksi arvoni asui itsetunnon nostamisessa. Sehän lähti ihan omasta kokemuksesta. Minulla oli heikko itsetunto, en myöskään luottanut kovinkaan paljon itseeni. Se on ollut pitkä prosessi, mutta kaikki tämä työ on kannattanut. Asiakkaat ovat olleet minun maailmassani hyviä opettajia. En todellakaan tiedä onnistunko tavoitteessani, mutta yritän kovasti.
Viime aikoina olen ottanut mielestäni upeita kuvia meidän kotiin luodussa studiossa, olen myös itse joutunut katsomaan peiliin tämän myötä. Ja kysyä minulta itseltäni missä mennään suhteessa minun itsetuntoon. Jos haluat käydä katsomassa mitä olen saanut aikaan, kuvat löytyvät instagramista tililtä @maiaholart.
Olen pyrkinyt omissa kuvissa photosopilla poistamaan pölyhiukkasia kuvista tai epätasaista taustaa tasoittamaan. Olen myös lisännyt taustalle elementtejä. Jos kuvattavan paidassa on olkaimet joita en halua kuvaan, olen poistanut ne. En kuitenkaan osaisi muuttaa ulkonäköä, enkä haluaisi. Muilla kuin väreillä. Osaankohan ilmaista tämän ymmärrettävästi.
Yllä oleva kuva on todella hieno kuva rohkaisemaan itsetuntoa. Näkemään itsensä leijonana, mutta silläkin voi olla kääntöpuoli. Joskus näkee itsensä leijonana, mutta ei muista nöyryyttä.
Elämä on todella heiluvaa. Et voi koskaan tietää mikä "katastrofi" vaanii kulman takana, on todella tärkeää tehdä oma elämä hyväksi. Tehdä itselleen pieniä juttuja joista kiinnostua. Ei vähätellä milloinkaan omia tekemisiä, vaan nimeomaan kiittää itseään kuinka jaksaa - varsinkin silloin kun ei jaksaisi. Mutta aitous on hyvä pitää matkassa mukana. Terve järki ja puhdas sydän. Mitä se aitous on? Se voi tarkoittaa eri asiaa meille kaikille. Kunhan meistä ei vain tule robotteja.
Maiju
