Hyviä ihmisiä on vaikeaa löytää.
Maailma on rakennettu vähän niin, että he jotka eivät arvosta tekijää, he mollaavat tai maksavat liian vähän. Hyvät ihmiset yleensä ovat niitä jotka kärsivät. Onko tämä näin? Vai onko se vain minun uskomus?
Esimerkiksi palvelut. Jos palvelu on halpa – saat halpaa. Jos maksat työntekijälle liian vähän – saat halpaa työvoimaa. Ja kun työntekijä arvostaa itseään – hän ottaa jalat alleen ja lähtee.
Ihan kuin maailmassamme ei osattaisi arvostaa tekijöitä. Vaaditaan täydellistä jo heti. Kaikki sellainen mikä repii selkärangan kuivaksi on muka sopivaa ja jos et siihen kykene – saat lähteä. Miksi? Tai jos sinun ei haluta lähtevän, yritetään manipuloimalla saada jäämään.
Vapaa ihminen joka kunnioittaa ympäristöään – pysyy vapaasta tahdostaan, jos hän kokee tulleensa arvostetuksi. Tai jos hän kokee merkityksellisyyttä.
Edullinen palvelu vetää myös puoleensa heitä, jotka valittavat ja mollaavat. Mutta tämä voi olla kierre. Maailma arvottaa toisiaan rahan kautta. Mielestäni tämä on kamala ajatusmaailma ja haluan oppia tästä eroon.
Kuinka kohdata palveluntarjoaja ja kuinka kohdella asiakasta?
Olin unohtanut maksaa laskun ja sain muistutuksen. Saateviesti oli: "hei huomasimme, että maksu oli erääntynyt, ihanaa päivää"
Apua, ajattelin ja maksoin heti. Pyysin anteeksi ja lähetin heille viestin. Kyseessä oli 80€ suuruinen lasku.
Jos siinä olisi lukenut "Maksu erääntynyt, maksa heti." Olisin maksanut, mutta en todellakaan olisi pahoitellut. Tai todennäköisesti olisin. Mutta kilpailuttaisin heidät, ja jos löytäisin paremman – en palaisi asiakkaaksi heille.
Vaikka minä tein tuon virheen, he olivat erittäin huomaavaisia. Ensinnäkin on noloa jättää lasku maksamatta. Jos he olisivat osuneet tuohon nolouden tunteeseen kommunikoinnilla, se olisi tehnyt minusta entistä nolomman, enkä välttämättä kehtaisi heiltä enää palvelua ostaa. Vaikka syy olikin minun, he eivät syyllistäneet. Palaan mielelläni heidän asiakkaaksi.
Kun tekee virheen ja muut mollaavat ja muistuttavat siitä, on vaikeaa tuntea muuta kuin nolouden tunnetta. Jos itsetunto ei ole riittävän vahva – se heikkenee entisestään.
Viime aikoina olen käsitellyt aihetta "Nainen on naiselle susi". Inhoan tätä lausetta. Me ei olla toisillemme susia, jos osaisimme kunnioittaa jokaista kohtaamaamme naista – sen sijaan, että olemme kieroja ja väärin toimivia. Jos me puhuisimme tunteistamme aidosti ja rehellisesti, emmekä selän takana mustamaalaisi – emme olisi toisillemme susia.
Olen työskennellyt kauneudenhoitoalalla nyt 7 vuotta + kouluaika ja työskennellyt pääsääntöisesti naisten kanssa. Naisien kanssa on äärettömän helppoa työskennellä, jos me teemme toisiemme hyväksi asioita. Mutta jos me kuuntelemme naisien selän takana puhumista ja haukkumista – kädet lukkiutuu.Tai jos uhkailemme ja manipuloimme. siinä muuttuu pidätteleväiseksi, itseään suojelevaksi. Me naiset saatamme kantaa soluissamme naisvihaa jokainen. Koska läpi historian naisia on solvattu ja usutettu naisia vastaan. Mutta tässä ajassa, meidän ei tarvitse. Ei ole enää tarvis. Jos naiset jatkavat toisiensa vihaamista – maailma ei muutu.
Minulla oli vuosia sitten vaikea tilanne kotona. Mieheni sai välilevynpullistuman ja jämähti olohuoneen lattialle pahimpaan aikaan vuodesta. Minä sain töitä samassa kuussa ja lapsellani oli joukkuevoimistelukisoja kolmena viikonloppuna maraskuussa. Asumme paritalossa jossa on iso tontti ja paljon lumitöitä. Joulu tuli ja lahjat jäivät minun harteilleni ja joulu muutenkin. Yritin sopeutua ja tehdä asiat niin hyvin kuin pystyin. Joulun jälkeen kun aloin vähän hengittää, päätin lakata kynnet vaaleansinisellä lakalla. Ne epäonnistuivat. Kollegani (nainen) näki kynnet, nappasi käteni käsiinsä ja huudahti: hui kamala kuka nämä on tehnyt?!! Vastasin minä. Tällaisia tilanteita tuli muutama eteeni. Ja hän lopulta huusi minulle "Miksi et hoida itseäsi vaikka olet ammattilainen"?!? Menin sanattomaksi. Miksi menin sanattomaksi? Koska olin tehnyt kaikkea muuta, huolehtinut pakosta kaikkia muita ja itselleni ei ollut aikaa. Elämä tekee näin meille. Aina välillä.Me emme tarvitse muita syyllistämään meitä. Edes meitä ammattilaisia. Suutarin lapsella ei ole kenkiä on oiva sanonta.
Minä en päästä hänen kaltaisia ihmisiä lähelleni. Mutta, voin nauraa jonkun muun kanssa kynsilleni. Ja hassuille mokilleni. Vaikka tiedän, että kaikki eivät tarkoita pahaa – he voivat silti saada pahaa aikaan tietämättömyytensä takia.
Kilteillä ja myötätuntoisilla on tapana nähdä pahan taakse – kuinka sillä on ollut niin vaikeaa, siksi se kohtelee meitä näin. Mutta sanon sinulle, meillä kaikilla, ihan jokaisella on vaikeaa – saako meitä kohdella näin, jos mekään emme kohtele heitä huonosti?
Miten olla esikuva toisille naisille?
Haluatko olla esikuva : haukkumalla muita naisia, juonimalla heitä vastaan.
Vai: Olla lempeä ja ymmärtäväinen, lempeän tiukka. Sinä päätät.
Maailmasi muuttuu vain itsesi kautta.
Haluatko jättää sotkusi muiden siivottavaksi? Tarkoitan myös henkistä likaa..
Tätä kysyn toistuvasti myös itseltäni.
Olen mielummin yksin, kuin selän takana puhuvien naisten kanssa. Sillä se tekee yksinäiseksi.
Maiju
