Kuva Pexels Pixabaystä
Kommunikoinnin salat on tärkein asia, jota sosiaalisessa kanssa käymisessä täytyy tietää.
Se kertoo hyvin paljon ihmisistä, miten kohtaa toisen. Miten kohtaa esimerkiksi vanhemman ihmisen, lapsen tai työkaverin joka vasta on aloittanut uudessa työssä. Miten kohtaa alaisen tai esimiehen. Miten kohtaa parisuhteessa toisen vanhemmat tai suvun ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Miten he kohtaavat sinut. Miten kohtaat henkilön, josta koet hänen olevan jollain tavalla heikompi kuin sinä. Katsotko silmiin. Miten puhut itsellesi huonon kohtaamisen jälkeen.
Useinhan ensikohtaamisissa on jännitys. Sitä sanotaan, että usko ensivaikutelmaan, mutta tämä ei suinkaan pidä paikkaansa. Minä aina pidin suojakeinona ensivaikutelmaa. Mutta kun näin tein, jäi kokematta jotain oman kasvun kannalta tärkeää.
Ei ole itsestäänselvää, että kemiat kohtaa. Ei millään muotoa.
On hyvää ja heikkoa kommunikointia. Se ollaan opittu jo keskustelupalstoilla. Sinne huudellaan törkeyksiä. Someen huudetaan sellaista mitä ei sanota suoraan päin kasvoja ja se tekee ristiriitaseksi maailman.
Olen kasvanut perheessä, jossa kommunikointi ei ollut sopivaa. Ääneen ei sanottu asioita ja tunteita ei näytetty. Tällainen tukahduttaminen ruokkii pahaa silmää, pahaa ilmaa. Koska siellä on taustalla pelko.
Kun isäni kuoli, minun sisuksissa tapahtui jotain kummallista. En voi sitä sanoittaa, sillä se ei ole ymmärrettävää kuin vasta oman menettämisen kautta.
On paljon asioita, joita ei voi ymmärtää kuin vasta äärimmäisten vaikeuksien kautta.
Kommunikointi voi olla töksäyttävää ja ymmärtämätöntä heille, jotka eivät ymmärrä. Eivätkä halua ymmärtää.
Suora töksäytys ilman lempeyttä harvoin menee läpi. Suora töksäytys nolaamisella ja kiukulla maustettuna harvoin saa aikaan sitä mitä odotat. Ne osuvat kehokilpeen. Vastaanottaja nostaa kilven eteen ja alkaa puolustatutua sinua vastaan. Lopputulos on riita. Jos olet viisas, olet lempeä.
Kirjoittaa myötätuntoisesti ja puhua myötätuntoisesti on vaikeaa jos kokee, että itseä ei ymmärretä. Jos kokee, että on halveksittu tai vähätelty.
Jos hyökkää kommunikoinnissaan, voi saada vastahyökkäyksen. Jos huutaa, voi saada vastahuudon.
Huutaminen ei ole koskaan oikea tapa kommunikoida hedelmällisesti. Vaikka sillä puhdistetaan ilmaa, se voi silti viedä erilleen. Ja jos ei ole riittävää liimaa, joka pitää teidät yhdessä – ei välttämättä ole syytä taistella.
Olettaminen on kommunikoinnin vaikein muoto mielestäni. Oletat toisen olevan ja tekevän jotain. Kun hän ei tee, huudat. Pidättelet ja pidättelet, kunnes se tulee suustasi paineena ulos. Kun olettaa toisen olevan ja tekevän, mitä ei ole hänelle kerrottu – ei ole mitenkään selvää, että hän tietää mitä tehdä.
Ihminen kuuntelee jatkuvasti toista muillakin aisteilla kuin korvilla. Herkkä lukee kehonkieltä ja kuuntelee äänenpainoa, tapaa miten puhuu. Jos kommunikointi on epäselvää – se tuntuu huudolta. Ja huuto ei ole hedelmällistä jos haluaa tuottavaa. Sillä sanojen purkaminen on täyttä työtä. Tätä on vaikeaa ymmärtää aikuisten maailmassa, koska aikuiset olettaa puhuvan aikuisille ihmisille.
Me aikuiset olemme vaikeiden tunteiden edessä usein taantuvia pikkulapsia. Myös sinä olet. Hermostuminen, räjähtäminen, huutaminen, nurkkaan ahdistus, käskyttäminen, mollaaminen, nolaaminen. Nämä ovat vanhan maailman keinoja hiljentää lapsi. Kun aikuinen ei ole näitä malleja käsitellyt itsessään ja kohtaa aikuisena tällaista – siitä ei voi odottaa hedelmällistä lopputulosta. Hajota ja hallitse.
Koska meidän maailma on uupumassa. Ihmiset väsyvät työssään. On tehtävä jotain. Esimerkiksi lapsi ei voi muuttaa perheen dynamiikkaa. Vanhemman on oltava aikuinen. Työntekijä on kuin lapsi, esimies toimii vanhempana. Jos vanhempi ei ota vanhemman roolia ja esimies ei ota esimiehen roolia, mitä siitä muuta syntyy kuin uhkaa ja tottelemattomuutta. Toiset alistuu ja toiset muuttuvat vaikeiksi. Vaikeat taas oikeasti opettaa, mutta heidät nujerretaan tai poistetaan kuvioista.
Tämä on kipeä aihe, kun elää menneessä. Ennen lapsia sai kurittaa – tarkoitti, että lapsia saa lyödä ja nolata. Lasta saa "kurittaa", eli laittaa lapsi vastuuseen teostaan, mutta harva osaa. Kurittaa voi kuulostaa negatiiviselta. Jos laitat yksivuotiaan tai koiranpennun häpeämään, voitko odottaa häneltä muuta kuin huutoa ja tottelemattomuutta. Eivät he ymmärrä. Molemmat tarvitsevat syliä ja lepertelyä.
Olin se äiti, joka huusi ja riehui. Ei auttanut huuto. Mutta nyt kun lapsi on 17 vuotias, kysyin miltä tuo suuttuminen tuntui. "Se oli pelottavaa, mutta kun sä oot karaissut meidät, ei tuntunut niin pahalta."
Lapsen tulee kantaa vastuunsa tekojensa seurauksista, muuten lapsi ei kasva. Jos vanhempi tekee kaiken lapsen puolesta, lapsi ei kasva. Mutta miten tehdä hankalan lapsen kanssa? Joka ei toimi niinkuin olet itse tottunut. Häneen ei tehoa perinteiset kiristä, uhkaa ja rankaise keinot. Toimiiko tämä työ yhteisössäkään?
Emme voi huutaa maailmaa muuttumaan, jos ei itse muutu. Meidän jokaisen tulee muuttua uuden maailman mukana.
Mikä muuttaa maailman? Rakkaus. Mutta rakkaus täytyy kohdistaa itseensä ennen kuin sitä voi levittää maailmaan. Et osaa rakastaa muita, jos et itseäsikään osaa.
Me olemme erilaisista lähtökohdista tulleet työelämään. Erilaisilla puolustusmekanismeilla ja jos joudut olla jatkuvasti varpaillasi, että sinua lyödään – se kuluttaa loppuun. Jos taas itse olet valmiina lyömään – kulutat jonkun toisen loppuun.
Pystytkö puhua saman asian minkä puhut selän takana – katsoen silmiin henkilöä josta olet puhunut -hänelle itselleen. Pystytkö olla kiertelemättä ja kaartelematta, seistä selkä suorana puheessasi. Jos henkilö on pelottava ja väkivaltainen, myös henkinen väkivalta lasketaan, ei tarvitse tätä tehdä. Mutta muut. Kysy itseltäsi, pystytkö.
Moni huutelee selän takana sääntöjä, mutta kun tulee tilanne kohdata asia, sitä kierretään ja kaarretaan ja ns. pestään kädet. Ei katsota silmiin.
Henkistä väkivaltaa on nolaaminen, uhkailu, kuittailu muiden edessä, haukkuminen, arvostelu, selän takana puhuminen. Ne ovat myös huonon kommunikoinnin merkkejä.
Hajota ja hallitse: lyö lyötyä, puhu toisen heikkouksista ääneen, nolaa, puske ja oleta. Oleta ja oleta.
Kasvata ja kukoista: Kehu, kiitä, kerro tehtävät ja anna tilaa oppia.
Hyvää kommunikointia on silmiin katsominen, kiittäminen, kertominen jos jokin vaivaa. Ohjeiden kertominen. Jos on paljon ohjeita, eikä niitä lue missään, saat täriseviä ja stressaantuneita ihmisiä lähellesi.
Mutta. Mistäpä minä mitään tiedän. Sinä teet niin kuin olet tähänkin mennessä oppinut ja minä teen niin mistä olen oppinut jo pois.
Ihminen kuuntelee vasta kun hän kohtaa omat vaikeutensa, sitä ennen hän hiljaa hyväksyy. Myös muiden kaltoin kohtelemisen.
Maiju
