Suureellisuus vs. suuruus

 

Olen tehnyt nyt päätöksen ja meinaan lukea ihmeiden oppikurssin läpi. Odotan tämän tuovan ajatuksiini uusia näkökulmia ja se on jo tuonut. Paljon. Päätös, tuo suuren suuri sana. 

Ego on melkoinen syöpäläinen. Olen tämän viimeisen vuoden, ehkä ylikin ollut melkoisessa egon otteessa. Egoni on paljastanut minulle sinisilmäisyydestäni paljon. 

Jos mieli on egon pauloissa, se kuulee mitä se haluaa kuulla ja se kuulee miten se haluaa kuulla. Olen oppinut, että ihmiset puhuvat toisilleen miten sallitaan puhuvan. Rajattomuus on yhtä kuin ego. Mutta rajallisuus on myös yhtä kuin ego. 

Olen oppinut minusta, että painostus, sekoittaminen, epäselvät ohjeet ja tiukat kysymykset jotka tulevat epävarmalta kysyjältä saavat minun egon esiin. Koska epävarmuus näyttäytyy hyökkäämisenä. Ego aina hyökkää ja ego puhuu aina egolle. Kun minua kohtaan on hyökätty, se on käynnistänyt taistele ja pakene tilan, jota on ollut melkoinen työ selvitellä itseni kanssa. 

Minussa ja sinussa on molemmat, niin suuruus kuin suureellisuuskin, mutta ne eivät voi olla samanaikaisesti. Minä en voi olla suuri, jos olen suureellinen. Sillä suureellinen korostaa itseään. Se nostaa itseään ja muita jalustalle ja se laskeutuu myös hyvin pieneksi ja tekee muita satuttavia asioita. Sen puheen seasta kuuluu kateus, tuomitseminen, juoruilu jne.

Näistä puhutaan siis Ihmeiden oppikurssissa.

Mutta suuruus taas on nöyryyttä. Sillä ei ole mitään tarvetta korostaa itseään tai muita. 

Suureellisuuteen käsitän puheen, jossa kerrotaan mitä kaikkea olen ja mitä olen tehnyt tai saavuttanut. Olenko mitään jos en ole saavuttanut mitään? Ego tarvitsee titteleitä. Cv on ja työelämä on pelkkää egoa, nähtävästi. Siellä on ikäänkuin oltava egon pauloissa. Se kuka olet ei ehkä ole niin tärkeää, kuin se miten reipas ja aikaansaava olet. Mutta, on hyvä tietenkin ymmärtää, että työelämä on työtä, siellä osallistutaan työn tekemiseen. Mutta kuinka paljon siellä on kaikenlaista ylimääräistä ja ristiriitaista, tunteiden moskaa?

Muut ihmiset ikäänkuin määrittelevät myös sinut ja kertovat oletko tarpeellinen vai et. Sinun pitää oppia kehumaan itseäsi, todistamaan muille kuinka hyvä ja riittävä olet. Sinun on nojattava kehuihin ja tehtävä muille selväksi mitä kaikkea hyvää olet saanut aikaan. Sillä ilman niitä ego on pieni. Ego tarvitsee suureelliset puheet, jotta se on näkyvä. Pienenä sitä ei näe. 

Sen näkee esimerkiksi teinimäisestä käytöksestä. Sen puheessa korostuu minä, minä. Minä osaan ja muut satuttavat minua, muut eivät osaa kuin minä. 

Egon maailmaan uppoaa, koska sitä ei toisinaan edes ajattele, koska siihen kasvaa jo lapsuudesta. Se on täynnä uskomuksia ja tukahdutettuja tunteita. Ego pääsee näkyväksi vasta kun sen on ikäänkuin todistanut itselleen. Sitä ennen se elää omaa elämäänsä. Henkisessä kasvussa ihmiset jotka osuvat egoon tai nostavat oman egon esiin, ovat opettajia. Opettajat useimmiten saavat meidät raivon partaalle, voimattomaksi, kipumme pintaan. Meidän mieli joutuu melkoiseen kouluun. "Minä luulin olevani hyvä ihminen, mutta mitä tämä on?" Se kysyy itseltään. 

Työelämä tuntuisi olevan hyökkäyksiä hyökkäyksien perään, ego on työelämän valttikortti. Mutta miten löytäisin työn, jossa luovuus ja intohimo olisi vahvempi kuin hyökkäykset?

Olen ymmärtänyt omasta maailmastani paljon. Ja olen väsynyt egoon. Egoiluun, muiden tuomitsemiseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Onko titteleillä oikeasti tässä elämässä mitään väliä? Olen yrittänyt niin kovasti päästä titteleiden luo, että olen jo uupunut. 

 Kärsivällisyys on hyve, mutta toisinaan mietin tämän maailman suljettuja ovia.

Isoin tunne minulla on oman empatiakykyni turtuminen. En tiedä enää mitä tuntea. Minun kohdalleni on kaadettu säkillinen elämän nurjaa puolta. Siitä voisi sanoa, että se on egoni joka tämän on tehnyt, mutta en oikeastaan enää tiedä. Elämä on aikamoinen sillisalaatti. Minä en tiedä mistään mitään. En tiedä miten työllistyä ja saada elanto. Minä olen nyt pieni ja haluan päästä tunteeseen, jossa egoni ei enää lyö minua. Egoni saa nyt luvan väistyä ja siihen otan avukseni ihmeiden oppikurssin. KKK. 

Miten toimit muiden kanssa

 

Jos haluat oppia tuntemaan itsesi, joka on edellytyksesi pärjätäksesi tässä maailmassa; Pohdi omaa käytöstäsi muiden seurassa. Jos olet vahvasti tunteva ja helposti ärsyyntyvä muista ihmisistä, ole tietoinen yhdestä kultaisesta perus säännöstä. Jos hyökkäät toista vastaan, et saa asiaasi menemään perille. 

Kommunikoinnissa on tärkeintä rauhallinen ja diplomaattinen neuvottelu. 

Joka kerran kun ärähdät, menetät ikäänkuin kasvojasi muiden seurassa. Koska me elämme ihmisinä ihmisten maailmassa, meidän täytyy mahtua tänne toistemme seuraan, vaikka muut meitä ärsyttäisikin. Ja niin ikävää kuin se onkin, emme voi muuttaa toisia ihmisiä. Voimme muuttaa vain omaa tapaamme reagoida ja omaa tapaamme kommunikoida. Jos olet kehollinen, eli reagoit vahvasti kehollasi, voit huomata kuinka hyökkäyksessä kehosi ikäänkuin jännittyy, niska ja hartiat jäykistyy ja sormet saattavat mennä nyrkkiin. Jos suututtaa, keskity hengitykseen, keuhkojen alueelle, rauhoita hengityksellä itsesi. Syvään sisään, vielä syvemmin ulos. Toista monta kertaa kunnes rauhotut. 

Mutta, tiedosta myös se, että jos et tunnista tapaasi hyökätä puheissasi –  kommunikointi puoleltasi on heikkoa ja ihmiset ympärilläsi eivät pysy seurassasi kovin pitkään. Tiedosta se, että jos hyökkäät sanoissasi edes vitsillä, se voi välittyä väärin, eikä sinulle kerrota sen jälkeen asioita. Hyökkääminen kääntyy siis itseään vastaan aina. 

Hyvässä kommunikoissa keskustelu lähentää, hyökkääminen erottaa. 

Asiakaspalvelussa, oli se asiakas tai asiakaspalvelija –  Kommunikointi on tärkeä yhdistäjä. Jos asiakas hyökkää, on asiakaspalvelijalla tärkeä rooli rauhoittaa. Mutta, ei saa asiakkaanakaan asettaa vastuuseen muita omista töppäyksistään. Eli jos asiakas syyttää omista mokistaan, ei silloin voi syntyä rauhaa. Hyvä kommunikaatio on aina väylä parantumiseen. 

Olin tilanteessa jossa istuin auton kyydissä hyvin haastavassa parkkeeraus tilanteessa. Aurinkoisena keväisenä päivänä parkkialueella oli muutamia kävelijöitä ja yhdellä seurueella oli iso koiran. Omistaja ei pitänyt koiraansa lähellään vaan antoi koiran pitkässä narussa vapaasti vaeltaa peruuttavan automme taakse. Kuskin silmät häiriintyi jo tästä. Koira oli onneksi iso. Pientä ei olisi nähnyt. Parkkipaikka oli muuttunut työmaa-alueeksi.

Seuraavaksi, auto peruutti poispäin sekavalta parkkialueelta, ja takaa tuli pyöräilijä yhtään katsomatta ympärilleen. Kun pyöräilijän tie ei ollut vapaa, hän näytti nyrkkiä ja raivosi. Kuski raivostui myös. Kuski oli hermostunut jo koirasta. Tässä oli niin monta tilannetta, jossa hyökkäys olisi vältetty. Jos jokainen olisi ollut nöyrä, koko tällaista sirkusta ei olisi tapahtunut. 

• Jos koiran ulkoiluttaja olisi ollut vastuullinen, hän olisi pitänyt koiran lähellään niin kauan, kun auto liikkuu.
•  Jos pyöräilijällä olisi ollut pelisilmää, hän ei olisi ajanut kahta sataa alueelle jossa on työmaakylttejä ja ruuhkaisan näköistä liikennettä. 
• Jos kuski olisi ollut rauhallinen jo valmiiksi (jota hän ei ollut), koko tilanne olisi mennyt hyvin vailla ärsyyntynyttä egoilua. 

Nämä ovat toki aina mielipidekysymyksiä, kun egot pörhöilee. Tästä toki voisi ajatella, että miksi se auto saa mennä ensin. 

Minä itse pidän autoa sen verran isona, että kävelijänä päästän sen menemään tuollaisessa tilanteessa. Pyöräilijänä taas, pitäisin omaa henkeäni arvokkaana, enkä ajaisi niin lujaa, jos näkisin että edessäni on työmaata. Mutta autoilijana tiedän, että isoa peltilaatikoa liikuttaessa missä on paljon erilaista huomioitavaa, mitä vain voi sattua, enkä ajaisi mielelläni minkään yli. 

Kenellekään ei sattunut mitään, mutta kaikille jäi varmasti ärsyyntynyt olo.

Ärsyyntynyt olo muista, kertoo ympäristölleen, että vain minä olen tärkeä ja asiat tehdään kuin minä haluan. Maailma pyörii minun ympärilläni. Mutta maailma ei pyöri koskaan yhden ihmisen ympärillä, vaikka ihminen näin luulisi. Tai ego näin luulee. 

Oma ego on hyvä tunnistaa. Jos haluaa hyvää kommunikointia ympäriltään. 

Ego on kuin vahva mielipide, johon sekoittuu ärtymystä. Minä, minä, minä. Jos kaikki ajattelevat vain itseään, on meillä hyvin itsekäs ja egoistinen maailma. Se on maailma, jossa minä en viihdy.

Maiju

Reiki

 

Kun vuonna 2010 sen aikainen työkaveri kertoi minulle reiki hoidosta, että sen avulla hänen rintasyöpä löydettiin –  sisälläni kännistyi täysin uusi tunne. Olin elänyt elämääni, kuin automaatti asetuksilla, jossa elämä tapahtuu minulle ja minulla ei ole siihen sananvaltaa. En juuri ymmärtänyt ajatella laatikon ulkopuolelle. Vain se todellisuus joka minulla oli oli totta. Minua ei kiinnostanut mikään, ei suorastaan yhtään mikään. Ympäristö jossa olin, oli hyvin ulkonäkökeskeinen ja tuomitseva. 

Jos voisin jälkiviisaana sanoa, olin egoni pauloissa ja mieleni oli ns. sairas. Se uskoi kaikkeen pahaan, se uskoi maailman olevan paha ja muuta vastaavaa. 

Reiki sai minut kiinnostumaan elämästä. Kävin reiki kurssin. Ensin ykkösen, sitten kakkosen ja lopulta sain viritykset kolmoseen, sekä karunaan. Reikit. 1 ja 2 kävimme perheeni kesken ja 2013 aloitimme ystävieni kanssa Kaija Juurikkalan oppien mukaisesti kehomatkojen opettelun. Siinä etänä tunnusteltiin ihmisen energioita. Sain sähköpostiosoitteita ja tein etänä tulkintoja. Ne osuivat melko hyvin oikein, tunnistin kipuja toisissa, joskus jopa vakavempiankin. En kirjoita tätä saadakseni tehdä sitä lisää. Se meinaan kävi todella raskaaksi, en osannut poistaa kipuja itsestäni. Päätin aloittaa intuitiivisen energiahoitajan koulutuksen. 

Oli vuosi 2013. Kurssin piti kestää vain vuoden ja osallistujia piti olla vähintään 6, mutta meidän kohdalla tapahtui paljon poikkeuksia. Meitä oli kolme ja se kesti 3 vuotta. Kehomatkat helpottuivat tämän kurssin myötä. Osasin päästää energioista irti. Moni jolle hoitoa tein, on jatkanut matkaansa jo toiselle puolelle. Käsittelin paljon kuolemaa noin 8 vuoden aikana, kohtasin paljon monisairaita. Se oli hyvin puhdistava ja elämää avaava vaihe. Ihmisyyttä ja egoakin avaava. Ego on veijari. Sitä on todella vaikeaa tunnistaa. Ja sen pauloihin on hyvin helppo syöksyä. 

Aloitin kosmetologikoulun 2014 ja olin unelmatyössäni. Tämä oli täydellinen työ oppia ihmisyydestä. Se oli minulle sydämen asia hoitaa ja tehdä toisille hyvää. Työpisteeni muuttuivat ja opin jatkuvasti lisää ja lopulta perustin tämän blogin (joka ei siis liity kauneudenhoitoon). 

Minun ajatus tälle blogille oli kirjoittaa kirjoittamisesta, mutta minä muutun koko ajan elämän myötä. Koko ajatus kosmetologin työssä oli itsetunto. Hyvä ja terve itsetunto. Oma itsetuntoni nousi terveen tasolle kohisten, mutta nyt olen pisteessä, että se on vähällä laskea. Olen siis uuden edessä. Tein päätöksen lopettaa kyseisessä hoitolassa jossa nyt olen, löysin uuden, joka kuitenkin vaihtaa omistajaa ja minulla on vain kesäkuuksi työtä, sitten ei mitään tietoa. En näe pidemmälle. Mutta en näe itseäni tällä alalla enää. Tie on kuljettu loppuun. Minun on hoidettava itseni nyt kuntoon. Kärsin migreeneistä, uskon sen johtuvan pitkäaikaisesta stressistä. 

 Uskoin omaan työhöni ja tulevaisuuteeni tällä alalla, mutta tämä ala on niin pienipalkattu, ettei riitä enää ajatus hoitaa muita. Töitä on myös ollut ihan liian vähän. Egoni huutaa pääni sisällä, se kärsii. Mutta olen päättänyt sen sivuuttaa. Uskon, että elämä järjestää minulle ihanan uuden alun. Se järjestää minulle hyvää. 

Kaikki mitä olen oppinut egosta, voin mielestäni unohtaa. Sillä ego ihan oikeasti vain hajottaa. 

Teenkö vielä reikiä ja energia- hoitoja? Elämä ei ole tuonut minulle rauhaa tehdä niitä niin, kuin mieli ajattelee; eli ihana ja kaunis zen tila ja ihmiset saavat hyvää, myös minä saan siitä hyvää. Ei niin tapahtunut. Tai saihan ne, minä myös, mutta silti olen kuin märkä rätti. 

Energiaa ei oikein minun maailmassani voi kaupallistaa. Kun siihen tulee raha väliin, minussa syntyy kipu. Jokin siis estää minua tekemästä sitä työkseni, siksi jätän sen niille jotka sitä voi tehdä työkseen. Onneksi heitä on paljon. Energia kuitenkin vaikuttaa kauttani minun kohtaamiin ihmisiin. Tunnen kun energia käynnistyy, vaikka en sitä niin sanotusti itse tee. Silloin hoitaminen on spontaania ja tarkoitettua, enkä siihen puutu. Voin hoitaa lopun elämääni ihmisiä, en tarvitse siihen työtä väliin. 

Mitä se reiki sitten on? Sitä kun ei voi nähdä. Reiki on rakkaus, on mielestäni kaikkein selkein sana kuvaamaan sitä. Reiki on kaikki, eikä silti mitään. 

Toiset kysyvät, miksi reiki tuo niin paljon vaikeuksia. Siksi, että oppisit mitä rakkaus todella on. Reiki on hiljainen ja nöyrä, kiitollinen tila, jota egomieli ei halua uskoa. Se kyseenalaistaa sen, mollaa ja hakee järjellistä selitystä siihen. Reiki vain on. Sen ei tarvitse kuin vain olla. Mieli joka on egon pauloissa on se joka kiemurtelee sen ympärillä ja yrittää torjua sen. Kun oppii tuntemaan mielen voiman, on jo hyvin selvillä itsestään ja selittämättömien tunteidensa kanssa sinut. 

Maiju

IOK

 

Oletko kuullut kirjasta Ihmeiden Oppikurssi? Se on kirja, joka kaikkien pitäisi lukea elämänsä aikana. Ei mikään kevyimmästä päästä oleva teos, mutta todella hyvä ja itselleni tarpeellinen tässä hetkessä. 

Vuosikymmen sitten kohtasin kasan vaikeuksia, joista lähdin etsimään hyvää tietä ulos. Ostin silloin kirjan intuitiolla verkkokaupasta, enkä suostunut myymään sitä vaikka siitä tuli paljon kyselyjä. Kirjasta on tehty paljon versioita, mutta tämä sininen kirja on alkuperäinen. Kirjan on tuottanut Foundation for inner peace. 

Tosiaan, viikko sitten aloitin lukemaan. Sanotaan, että asiat tapahtuvat oikealla hetkellä ja nyt koin sen hetken, tälle 10 senttiä paksulle lukukokemukselle. Sivunumeroja tässä ei ole, koska kirja on jaettu moneen osaan. Tarkkaa määrää en siis tiedä. Kirjassa on vuoden jokaiselle päivälle tehtävä, eli 365 tehtävää. 

Koen, että ihmeet alkoivat heti kun aloitin lukemaan. Tärkein sanoma joka kirjassa on, on Pyhä Henki ja ego, jotka molemmat ovat minussa ja sinussa. Jos tämän kirjan sanoman erottaa uskonnollisesta jeesus puheesta, "jeesus pelastaa" ja ottaa sen eri tavalla –  kirjasta saa paljon hyvää oivallusta. 

Koska oma egoni on ottanut viime aikoina paikkaansa turhankin kovaäänisesti, olen päättänyt sen muuntaa.

Oletko koskaan kuullut sanaa ego tai pohtinut mitä se tarkoittaa? Egosta usein puhutaan, että se on muissa olevaa törppöyttä. Mutta mitä, jos asia onkin niin, että näet törpöt, koska sinun ego kiinnittää niihin huomion? Ego on yhtä lailla heikko, kuin vahvakin. Pyhä Henki, eli sinussa oleva henki vain on. Sitä ei tarvitse arvottaa, se ei tee sinulle pahaa, ei näytä sinulle pahaa, eikä tee sinulle pahoja tekoja, vaan egosi tekee. Sinun tehtävä on tunnistaa se, jotta voit muuttua. 

Minulta on kysytty miten osaisin selittää tämän peiliteorian. Ja tässä on mielestäni sen ydin. Sinun on tunnistettava ensin oman egosi toiminta, ennen kuin voit ymmärtää sitä ja muuntaa sen mallia. 

Ego ei halua hyvää. Ego imartelee ja uskottelee, että saat hyvää. Pyhä Henki tuo rauhan tunteen. Minun egolleni uskon puheet ovat olleet melko vaikeita. Egoni on nähnyt ja kokenut niin paljon huonoa, että poisoppiminen on ollut vaikeaa. Mutta olen kokenut myös rauhan ja ihmeet. Olen siinä pisteessä elämääni, että ihmeet ovat tervetulleita. Se on kuitenkin tehtäväni, tehdä se valinta ja saada ego katoamaan omilla valinnoillani. 

Olen energiahoitamista opetellut vuodesta 2011 ja tämä on ollut matka, jota on joskus tehnyt taaksepäin ja taas eteenpäin, taaksepäin ja taas eteenpäin. Henkisessä kasvussa sanotaankin, että kolme askelta eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Mikä on hyvä asia, menet aina eteenpäin. Tällainen kasvattaa sinua kärsivällisesti ja varmasti.  Ego ei tykkää hidastelusta. Ego haluaa kaiken heti ja nopeasti. 

Kiinnostuin noin 7 vuotta sitten korpeista. Otin korpin symboliksi itselleni. Sitten kun. Joka ikiseltä automatkalta etsin korppeja. En nähnyt. Joskus yhden. Kesämökillä meidän pihan puuhun ilmestyi joka elokuu noin kolmen vai neljän vuoden ajan korppi laulamaan. Mutta vain elokuussa. Yritin saada kuvaa linnusta. Vuosi sitten Kallion kirkon tornissa raakkui korppi ja sain ensimmäisen kuvani, onneksi oli kamera mukana jossa zoom. Korppihan enteilee vanhan kansan mukaan kuolemaa, mutta minä en siihen usko. Minulle edustaa näkymätöntä ja mystisyyttä. Kuitenkin kirjan mukaan symbolit ovat egon juttuja. Ja todella kun tätä kirjaa lähtee lukemaan se alkaa työstämään egoa ja näyttämään sitä itselle. 

Päästin kuitenkin irti. Kuvaaminen alkoi tuntua puurolta. Otin kirjan mukaan Rukalle ja luin automatkalla. Ensimmäisen 2 tunnin aikana olin nähnyt jo 6 korppia, koko viikon kestävän matkan aikana näin reilusti yli 20 korppia. Tämä oli minulle ihme. Olin käynyt Lapissa tämän 7 vuoden aikana jo pari kertaa aiemminkin, ajanut pitkiä matkoja Suomessa, en nähnyt. Nyt niitä oli paljon. Hyvää kuvaa, lähikuvaa en saanut. Mutta tämä on ihan ok. 

Olen siis päättänyt antaa nyt Ihmeiden Oppikurssin tehdä taikojaan elämässäni. Sain itseni äsken kiinni, omasta egostani. Otin maidon kaapista ja se tippui suorilta käsiltä kädestäni matolle ja läikkyi. Mitä olin alkamassa tekemään? Sättimään itseäni, mollaamaan. Mutta pysähdyin. Ajattelin, että ei, egoni tiputti sen, egoni myös haluaa, että oloni on kurja. Ei haittaa. Reikissä noudatetaan kiitoksen kolmea kertaa. Kiitos, että huomasin egoni, kiitos, kiitos, kiitos. 

Ainiin, yksi asia mitä egoni nauttii kohdallani, kirjoittaa virheitä ja saada silmäni sumenemaan niistä. Se sättii minua hiljaisesti, kuinka en osaa kirjoittaa ja kuinka nolo olen. Nyt vapaudun siitäkin. Egoni estää minua olemasta onnellinen. Onnellisuus on mielen tila. Vapauskin on mielen tila. Olen vapaa ja onnellinen. KKK

Maiju

Tein testin

Olet luova ideoija

---

Olet persoona, joka saa iloa ideoiden toteuttamisesta. Ideointi ja ideoiden toteuttaminen ilahduttaa sinua. Sisimmässäsi olet taiteilija. Et välitä vaikka kädet likaantuvat, vaan sytyt luovasta suunnittelusta. Läheisesi rakastavat elämänintoasi ja arvostavat kykyäsi inspiroitua arkipäiväisistä asioista. Sinulla on taito löytää kaikesta jotain kaunista. Asennoidut asioihin innokkaasti ja positiivisesti. 

Tässä olet hyvä:

Luovilla ihmisillä on kyky uudistaa itseään ja muuttaa negatiivisetkin kokemukset joksikin kauniiksi. Sinulla on rohkeus kysyä isoja kysymyksiä ja luoda ikimuistoisia hetkiä. Ihmiset ihailevat rehellisyyttäsi ja itsetietoisuuttasi.

Mahdolliset ongelmakohdat:

Päässäsi tapaa pyöriä monia asioita kerrallaan, joten sinun voi olla välillä vaikea keskittyä ja rauhoittua. Ylivoimaiset tunteet saattavat joskus halvaannuttaa, jolloin päätät olla tekemättä mitään. Omanarvontunteesi on usein yhteydessä työhösi, joten omana itsenä esiintyminen saattaa pelottaa. 

Menestykseen tarvitset: 

Käytä luovuuttasi rakentamaan itsellesi tärkeintä eli henkilöbrändiä. Kohtele sitä kuin arvokkainta taideteostasi, jota kastelet ja ravitset tulevaisuutta varten. 

Tämä oli todellakin osuva!

Testiin pääset täältä

https://futuremarja.involve.me/testaa-brandipersoonasi 

Aivot

Ylivirittyminen syy lamaantumiseen?

Minua on kiehtonut aivot ja niiden toiminta jo pitkään. Kiinnostukseni liittyy luonnollisesti itseeni ja siihen miten omani reagoivat. Mutta kuitenkin ne liittyvät pohjimmiltaan siihen miten voisin muita auttaa. 

Artikkelissa on hyvä kertomus miten keskustelupalstoja lukiessa aggressiot nousevat. Minulla on omaa kokemusta näistä tilanteista paljonkin, siksi en enää lue niitä. 

Tai miten olen viimeisen vuoden aikana ajautunut taistele tai pakene tilaan. Mitä kehossani tapahtuu? Mielenkiintoista on se, että viimeisen vuoden aikana minussa on herännyt samanlaisia selviytymis-taisteluita mitä minulla oli nuoruudessani. En tuntenut silloin turvaa. Eli en tunne sitä nytkään, vaikka se on tavallaan harhaa. 

Kehoni on ikäänkuin jatkuvasti virittynyt, enkä oikein kykene tuntea iloa, enkä surua. 

https://yle.fi/aihe/a/20-10001840 

Sain kummitädiltäni lahjaksi Polarin kellon joka näyttää unen tilani. Nyt kun kello on ollut kädessäni 2 viikkoa, nightly recharge on ollut joko heikkoa, tyydyttävää tai erittäin heikkoa. Vain pari todella hyvää yötä. Se tarkoittaa siis hermostoani. Jos hermostoni käy jatkuvasti kierroksilla, minun on kehitettävä silloin keinoja rentoutua. 

Jos hermostoni on ylivirittynyt, palautumista ei tapahdu. Tämä on mielestäni todella mielenkiintoista, sillä jos nyt oikein yhdistän palaset, niin minua ei innosta juuri mikään, hermostoni kun on jatkuvasti töissä.. Vaan olen kuin sellaisessa oudossa tilassa. Esimerkiksi valokuvaus ja kirjoittaminen on ollut yksi intohimon kohteista, nyt joudun todella tehdä työtä sen eteen, että kiinnostun. Samoin minua kiehtoo kaikki aivoihin ja ihmisen kommunikointiin liittyvä. Mutta ikäänkuin aivoni olisivat puuroa, enkä saa otetta. Minulla on erityisherkkyyttä. Voisiko tämä todella siis olla se ylivirittymisen tila?

Muistini on myös välillä hakusessa. En välttämättä muista mitä olen puhunut, sen tiedän johtuvan ylivirittymisestä. 

Mutta. Mikä tästä tekee mielenkiintoista, niin kukaan ulkopuolinen ei välttämättä tätä näe. Olen pienestä tytöstä asti ollut vähän turhankin taitava näyttelemään. Sillä tarkoitan –  "Minulla on kaikki hyvin" asennetta. 

Olen luonteeltani rauhallinen ja sovitteleva ja kaipaan ympärilleni rauhaa ja harmonisia suhteita. Mutta kun ylivirittyminen on päällä, niinkuin nyt –  asiat tuntuvat jopa tylsiltä ja yritän hakea actionia. Ihmeellistä. Samalla saatan jännittää tilanteita ja jopa lamaantua. Siksi varmaankin olen kokenut korkeanpaikan kammoa, vesipelkoa ja muita lamaannuttavia pelkoja ja kun olen omaan tahtiin ne kohdannut, olen ikäänkuin hakenut pelkojen voiman itselleni. Keho ikäänkuin haluaa actionia, mutta on niin virittynyt, että lamaantuu niiden edessä ja usein tämän lamaannuksen voi saada aikaan muiden painostus tai muiden painavat sanat. Siksi teen paljon työtä kommunikoinnin ja ihmissuhteiden eteen. Luon niistä mahdollisimman ystävällisiä ja positiivisia kokemuksia, koska kehoni virittyy liikaa negatiivisuudesta. Todella hämmentävää tutustua omiin reagointi tapoihini. 

Vasta kun tulet tietoiseksi itsestäsi ja omista käytösmalleista voit muuntaa alitajuntaasi. Eikö niin?

Nyt seuraavaksi yritän luoda mahdollisimman paljon palauttavaa tekemistä. 

Paine ei välttämättä liity aina muiden kommentointiin vaan se voi myös olla oma järjettömän suuri vaatimustasoni, jota voidaan kutsua myös perfektionismiksi ja kun tämä sisäinen oma vaatimukseni on kuin pingottunut lanka, silloin muiden kommentit ja äänenpainot voivat olla täyttä myrkkyä. Siksi yritän opettaa ihmisiä tuntemaan minua. 

"Minusta tuntuu tältä" .

Mutta koska en voi vaatia ihmisiltä täydellisyyttä, se olisi rankkaa heille, on omaa käytöstäni muutettava. 

Tottakai jos joku kertoo minulle minun ulkonäöstäni tai muusta olemukseeni liittyvästä, minun ei tarvitse heitä opettaa "minua sattui tämä kommenttisi".  Koska sellaisia tyyppejä en halua lähelleni. Tämän kirjoittaminen nosti jo karvani pystyyn. Koska olen virittynyt. Huoh.

Päivittäinen meditaatio on nyt otettava käyttöön. 

Sain tällaisen ohjeen muuvo valmentajalta:

Kun sinulla on stressiä, niin silloin olisi hyvä löytää polku, jolla illalla laukaiset stressin pois.

Tähän voisi käyttää esim:
1. tehtävälista, nämä asiat hoidan huomenna että ylihuomisesta tulee parempi
2. rentouttava kevyt venyttely, jolla kerrotaan keholle, että ei ole syytä olla huolissaan tässä hetkessä. Että nyt voi levätä ja "metsästetään" sitten huomenna

Kohti siis rauhaa ! 

Maiju

Vastakappaleet

 

 Tiesithän, että jos olet suuttunut toiselle ihmiselle ja näytät hänelle iloiselta ja avoimelta –  hän ei voi tietää sinun olevan vihainen. Ja jos et kerro henkilölle tunteistasi, teidän välille kasvaa iso muuri. Voitte lopulta alkaa hylkiä toisianne. Riitatilanne voi kasvaa, koska teidän väliin muodostuu näkymätön kuilu. 

Näin käy usein silloin, kun molemmat ovat ääripäissä toisistaan. Toinen on ikäänkuin yläpuolella ja toinen alapuolella. Se voi olla esimies ja alainen, mies ja nainen, ystävykset, kovaääninen ja hiljaisempi 

Vasta kommunikoinnin jälkeen tilanne voi muuttua. Kommunikointi onkin sitten taas vaikein laji ihmisyydessä. 

Jos altavastaaja jollain tavalla pelkää, hänen kynnys kertoa asiastaan on suuri. Hän ei pelkää vain henkilöä joka on edessä –  vaan pohjalla voi olla tunnetaakkaa omasta elämästä, joka ikäänkuin sekoittuu tunnemassaan ja sekavoittaa tunteita. 

Siksi olisi äärettömän tärkeää olla hienotunteinen ihmisten kanssa, moni kantaa hyvin vakaviakin traumoja sisällään ja silti he hymyilevät ja hoitavat asioitaan kunniakkaasti. Moni kantaa painavaa kivisäkkiä mukanaan ja jokin tilanne voi laukaista kivut. Niistä kun ei koskaan tiedä miten ne laukeavat. 

Tunneröyhtäilyt usein pahentaa kipuja. Mutta myöskään röyhtäilijällä ei ole mahdollisuutta kasvuun, jos hänelle ei kerrota. Siksi kommunikointi on tärkeää, niin tärkeää.

Maiju

Haluatko tulla toimeen ihmisten kanssa

Nämä hienot neuvot kannattaa pitää mielessä

1.  Pidä kielesi kurissa, älä sano kaikkea mitä sylki suuhusi tuo. Se miten sanot, on tärkeämpää kuin se mitä sanot
2. Käytä jokainen eteesi avautuva tilaisuus saada toiset tekemään oikein. Kiitä hyvästä suorituksesta
3. Ole kiinnostunut muista, heidän perheistään ja harrastuksistaan. Anna ihmisten tuntea sinun silmissäsi itsensä tärkeäksi henkilöksi
4. Ole iloisella mielellä. Älä anna kipujesi, huoliesi ja pettymystesi muodostua taakaksi ja rasitteeksi sinua ympäröiville ihmisille.
5. Pidä mielesi avoimena. Keskustele, älä kinastele. Voit olla eri mieltä olematta epämiellyttävä.
6. Anna hyvien puoliesi puhua puolestaan. Kieltäydy keskustelemasta jonkun toisen paheista. Katkaise huhuilta siivet. Juoruaminen on ajan väärinkäyttöä parhaimmillaan. 
7. Huomioi toisen tunteet. Toisen kustannukella nauraminen ja hänen nolaamisensa loukkaa syvästi ja pysyy kohteen mielessä pitkään
8. Ole kyselemättä liian innokkaasti sinulle kuuluvan kunnian perään. Tee parhaasi ja ole kärsivällinen. Unohda itsesi, ja anna toisen muistaa. Niin menestys maistuu paljon makeammalta

Christel Abbore

Löysin tämän kirjoituksen facebookista, se ei ole minun kirjoittama, mutta olen näistä samaa mieltä. 

Lue tätä, uudestaan ja uudestaan

Tämä ei ole minun kirjoittamani, mutta olin tallentanut sen itselleni. Niin kaunis teksti. Tätä täytyy lukea uudelleen ja uudelleen. Kuva on omani. 

 Kärsivällisyys vieraili luonani

ja se muistutti minua että hyvien asioiden toteutuminen vie aikaa ja että kaikki etenee hitaasti, mutta varmasti

Rauha vieraili luonani ja se muistutti minua että pysyisin rauhallisena elämän myrskyissä

riippumatta minua ympäröivästä kaaoksesta.

Toivo vieraili luonani

ja se muistutti minua että paremmat ajat ovat vielä edessäpäin

ja että ovat silloin ohjaamassa ja nostamassa minua ylöspäin.

Nöyryys vieraili luonani ja se muistutti minua että

en yritä pienentää itseäni ja tehdä itsestäni vähempää, mutta pyrin keskittymään palvelemaan maailmaa  kannustamalla ympärilläni olevia ihmisiä. 

Ystävällisyys vieraili luonani

ja se muistutti minua että

olisin vielä ystävällisempi, anteeksiantavaisempi ja myötätuntoisempi itselleni sekä muille ihmisille.

Luottamus vieraili luonani

ja se muistutti minua siitä etten piilota tai tukahduta omia lahjojani ja kykyjäni, mutta edustan sitä mikä tekee minusta oman itseni.

Keskittyminen vieraili luonani

ja se muistutti minua muiden ihmisten epävarmuudesta ja tuomitsevuudesta minua kohtaan ja että se ei ole minun ongelmani.

Ja minun pitäisi suunnata huomioni vain itseeni.

Vapaus vieraili luonani

ja se muistutti minua siitä

että kukaan ei arvostelisi omaa ajattelutapaani ja mielipiteitäni koska ne ovat omani.

Rakkaus vieraili luonani

ja se muistutti minua siitä

että minun ei tarvitse etsiä sitä ulkopuoleltani muilta ihmisiltä  koska

se on jo sisälläni

-Tahlia Hunter-

Löydä voimapaikkasi

 Vie henkesi sinne, missä sinulla on hyvä olla. Voit etsiä ja etsiä ja löytää juuri sinun oman paikkasi. Paikka ei ehkä ole täydellinen, mutta huomaat sen sisäisestä tilastasi missä on hyvä olla. Ahdistus on merkki, että jotain täytyy purkaa. 

Mutta, tässä ajassa mielenterveys on melkoisen koetuksella. Jos nyt ahdistaa, se tarkoittaa lepoaikaa. Sinä tarvitset lepoa. Levossa alitajuntasi vapauttaa vanhaa, anna sen hiljalleen nousta alitajunnastasi ja päästä irti. Sinulla on siihen lupa. Jos nousee syyllisyyttä, anna sen hiljalleen leijua pois. Me kannamme toisinaan syyllisyyttä asioista, joista ei tarvitse kantaa. 

Mikä olisikaan ihanempaa kuin olla vain ja nauttia olosta. Katsoa ympärilleen ja sanoa, on todella hyvä nyt. 

Meidän oma voimapaikka löytyy sydämestä. Toiselle voimapaikka voi ajatuksissa olla risuinen autenttinen metsä, toiselle bali tai jokin muu paratiisi. Vain itse tietää, mihin oma sydän kuljettaa. Sieltä löytyy myös oma voimanlähde. Sydän johdattaa vaikeuksienkin läpi löytämään oman itsensä. 

Intuitiolla on tapana johdattaa aivan omanlaiseen elämään. Matkalla kohtaa uusia ihmisiä, jotka kaikki antavat jotain meistä itsestämme koettavaksi. Uusien ihmisten lahja sinulle on tuntea sinut itsesi, sinun erilaisia toimintamekanismeja. Toiset tulevat sinua parantamaan ja lohduttamaan, toiset tulevat sinua satuttamaan. Kaikilla niillä tunteilla on tärkeä viesti omasta voimasta, mihin haluaa henkensä kuljettaa. Jos satuttajalla on vielä jotain opetettavaa, ei meinaa irti päästä millään, kunnes oppinsa on oivaltanut. 

Intuitio on vahva itsetunnon väline, joka joskus meitä pääsee myös huijaamaan. Siksi itseltään kannattaa aika ajoin kysyä, onko minun hyvä olla nyt. 

Maiju

Rajat, mitä ne tarkoittavat?

 Rajat ovat tie terveisiin ihmissuhteisiin.

Rajatomuus, sekavuus, hajottavuus voi olla hiljaista itsetunnon nakerrusta, jota ei välttämättä tule huomaamaan kuin vasta voimien loputtua. 

En nuorempana tiennyt mitä ovat rajat ihmissuhteissa. Nyt tiedän, että rajattomuus voi johtaa uupumukseen. Jos vanhempi ei aseta niitä, lapsi voi joutua kohtaamaan rajat aikuisena. Mutta on myös hyvä oppia olemaan toisinaan rajaton. Tasapaino tekee onnelliseksi. Liian tiukat rajat ja liian löysät rajat voi viedä samaan lopputulokseen. Ääripäihin. 

Oma rajattomuuteni johti selviytymään miellyttämällä. Luonteeni on kiltti ja kuunteleva, mutta ääripää tilani on toimia roskakorina huonosti käyttäytyville tunteiden oksentajille joilta rajat puuttuvat myös. 

Silloin hämmennyn ja aloitan tunteideni tukahduttamisen. Tämä ei koskaan kohdallani toimi. Eikä tällaiset ihmissuhteet yleensä jatku. 

Minä en arvosta ihmisiä, jotka kaatavat likasangon syyttömien päälle ilmaisemalla "minä nyt olen tällainen, enkä muutu". Se on vain oman energiani hukkaan heittoa. On jopa lohdullista sanoa, ettei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse klikata.

Koska en nuorena uskaltanut laittaa rajoja, tukahdutin tunteitani ja purkasin niitä valittamalla tekemättä valittamisen aiheille kuitenkaan mitään. Lopulta elämä pysäytti melkoisen rajuilla tavoilla. 

Nämä ovat aiheita, joita ihmisen ei tarvitse pohtia kun elämässä menee hyvin ja lujaa ja ongelmat ovat tavallaan pieniä. Siinä vaiheessa, kun taas elämä kaataa kuraa niskaan –  on aika pohtia, kenties syvemmin elämäänsä.

Missä kulkevat terveet rajat? Hylätäänkö minut rajojen laittamisen jälkeen vai kenties saan ihan uuden alun terveempien ihmissuhteiden keskeltä?

Maailmassa on meinaan ihan järjetön määrä järkeviä ja rajansa tuntevia ystävällisiä ihmisiä. Niitä kohti siis 💛

Maiju

Informaatiotulva estää sisäisen äänen kuuntelun

 

Monta laitetta samaan aikaan käytössä, uusi sähköposti, uusi ohjelmisto, uusi työ, uusi aihe, monta somekanavaa, sekä päälle ihmiset ja mielipiteet. Uudet ihmiset ja uudet tavat. 

Keho on jonkin aikaa sekaisin kaiken informaatitulvan keskellä. Kun informaatiota tulee monesta suunnasta – voi olla vaikeaa selvittää itselleen mikä on tuo tärkein asia. Tee, tee, tee. Ole, ole ja ole. Sinun on oltava. Sinun on tehtävä. Älä tee noin. Eikä näin. Mutta noin. Mutta ei sekään onnistu. Jos tekisit sitten näin. 

Monta turhaakin kanavaa.

Oma ääni häiriintyy, kun kaikki mahdolliset kanavat työntää informaatiota. En ihmettele, että nykyihminen uupuu. Ole kaikille kaikkea. Ole läsnä. Ole aito. Ole sitä, ole tätä. Tee paljon, enemmän ja nopeampaa. 

Ethän tee näitä virheitä –  painotetaan. 

Ethän vain sano näin!

Etkai vain tehnyt näin? No eipä ihme ettet onnistu. 

Kun joku muu painottaa sinulle asioita mitä tehdä, oma sisäinen ääni häiriintyy. Kun paine on painostava – sydämen ääntä on vaikeaa kuulla. 

Kun kuuntelet sinua itseäsi ja poistat hälyn, voit olla jopa tehokkaampi. Mutta voit olla myös täysin itsellesi väärässä paikassakin. 

Meditaatio on itselleni ainoa rauhoittaja. Kävelyt. Laahustamien. Haahuilu. Kävellä ajattelematta mitään.

Erottele, mikä on sinun parhaaksesi. 

Ei mulla muuta tällä kertaa

Maiju

 

Tee itsesi näkyväksi, sinulle

Minun vahvuus omassa työssäni, sekä elämässä yleensä on kohtaaminen. Asiakaspalvelu on luonnollista ja omaan empaattisuutta paljon. Joskus kohtaaminen on vahvuuteni, mutta toisinaan se voi olla myös heikkouteni. Jos en tunne itseäni, on vaikeaa tehdä muutoksia omaan itseen ja käytökseen. 

Tee itsesi näkyväksi itsellesi. Kirjoita elämääsi ylös. Näin pääset kiinni niihin melko yksinkertaisiinkin asioihin joita alitajunnassasi pyörii ja teet ne sinulle näkyvemmäksi. Toistoa, toistoa ja alitajunta alkaa tuoda siitä helpompaa koko ajan. 

Aikanaan kun lähdin tunteitani kaivamaan itsestäni ulos, kirjoitin niitä tietokoneelle, sillä se oli mielelleni keino eristää tunteet itsestäni ulos. Minulla oli paljon vaikeita tunteita ja olin myös melko sulkeutunut, vaikka en ulospäin sitä olisi ollut. Kun kirjoitin ajatukseni koneelle, mieleni suostui ne ottamaan vastaan etäisyyden päästä. Saatoin saada vahvojakin tunnereaktioita omista ajatuksista. Häpeä ja kieltäminen oli voimakkaimmat. Olin tottunut jo kasvatuksessani tukahduttamaan, mieleni yritti edelleen noudattaa käskyä.

Kirjoitin blogia myös siksi, että tieto kirjoituksen julkisuudesta vähensi kirosanoja ja raivoa. Etten menettäisi kasvojani. Työ oli raskas, mutta kannattava. 

Eilen osallistuin pienyrittäjien ryhmätapaamiseen jossa käsiteltiin itsensä johtamista ja siellä puhuttiin asioista joihin olin valmis. 

Minulle on vaikeaa olla esillä, koen vieväni tilaa muilta. Mutta suuni puhuu toisinaan paljon. Eilen sain tällaisen kokemuksen taas, mutta häpeän tunne joka syntyy - poistuu nopeammin. Aiemmin jäin kiinni siihen päiviksi, ellei viikoiksi tai vuosiksi. 

Luin Bloggaaja ope Tiia Konttisen instagram päivityksen, että yrittäminen on 80% markkinointia ja loput itse työtä. Minun kohdallani se pätee. Minä tuotan tekstiä paljon ja olen hyväkin siinä, mutta olen luonut esteitä itselleni muista ihmisistä. Enkä edelleenkään ole jakanut blogiani muille ja siksi minulla ei ole näkyvyyttä eikä lukukertoja. Kukaan ei tiedä tästä. Tämä on se turvallinen mukavuusalue. Kirjoittelen täällä asioita ja välttelen kritisoimista. Asiakkaat tarvitsevat toistoa ja saman asian kertomista uudelleen ja uudelleen. Eli periaatteessa helppoa, mutta en osaa sanoittaa omaa työtäni. Joskus se voi jopa turhauttaa. Tämä blogi on yhtä kuin työni nyt. Minulla ei ole asiakkaita eikä lukijoita, koska en markkinoi. Mutta en tiedä voinko ylittää estettä. Olen siis ison kriisin edessä. Odotan vain sitä voimakasta "syyttävää" sormea, mitä minä sanoin. Olen kuin masokisti tässä aiheessa. 

Tämän vuoden aikana olen ollut melkoisen vahvassa kritisoimisen aallossa omassa työssäni ja se on saanut minut reunalle luovuttamaan. 

Minun kehoni reagoi vahvasti ympäristöön ja kertoo siitä onko minulla hyvä olla. Jos ei, voinko tehdä itse asialle jotain vai onko minun vaihdettava maisemaa. 

Ei ole olemassa epäonnistujia. Eikä ongelmia, sanoi Kari Muuvo valmennuksessa eilen. 

On mielenkiintoista huomata itsessäni ja herkkyystasossani seuraavaa: 

• Tunnen itseni ja minulla on terve itsetunto
• Olen vahva ja rehellinen, sekä emotionaalisesti kypsä
• Osaan kohdata asiakkaan sellaisena kuin hän on
• Olen taitava sosiaalisesti
• Olen vahva tsemppaaja

Kun tulee joku voimakas persoona, rajatonkin elämääni. Hän voi pikku hiljaa alkaa hallita tunteitani hajota ja hallitse tekniikallaan

Sen jälkeen:

• Minun sisäinen puhe muuttuu sättiväksi
• Alisuoritan
• Saatan aloittaa kieroilun (eli toimimaan toisen selän takana)
• En osaa enää kohdata itseäni ja tunteitani
• Olen tsemppaaja edelleen, mutta nyt vuodan voimiani
• Sosiaaliset taitoni muuttuvat tunteiden jauhamiseen ja vouhkaamiseen

Nyt itseni johtamisessa olisi otettava käyttöön tekniikoita, ettei kukaan ulkopuolinen saisi valtaa sisuksissani. Ei esimiehet, eikä johtajat, ei kukaan vahva persoona. 

Olen päässyt tunteissani kiinni omaan kasvuympäristööni. Miksi olen mennyt tälle selviytymis-asetukselle? Syy löytyi lapsuudestani. Minulla on paljon haitallisia selviytymiskeinoja lapsuudessa, jotka haittasivat minun eteenpäin menoa. Koska isäni on ollut se perheen johtaja ja hänellä oli vahva auktoriteetti, mutta perheemme oli rajaton –  on jopa haitallista minulle olla sellaisessa ympäristössä, sillä se syö itsetuntoani ja aktivoi alitajunnan selviytymismekanismit. Kaikkialla on uhkaa. Mutta kyse ei ollut vain isästäni, vaan perheestäni ja ympäristöstäni. Olin kuusihenkisen perheen iltatähti, lellipentu joka "saa aina kaiken". Vaikka en ollut koulukiusattu, kiusattiin minua paljonkin perheen sisällä, niin sisarukseni, heidän puolisot ja kaverit. Opin selviytymään ja kieltämään itseni. Äiti kielsi taas kaiken, ei ottanut minua tosissaan. Sisälleni syntyi tukahduttamisen kulttuuri, joka muokkasi alitajuntaani ja aikuisena triggeröidyin vahvastikin. 

En usko, että minua kiusattiin tahalleen, mutta minua huijattiin paljon, ei selitetty totuutta. Minua hämmennettiin paljon, ei koskaan avattu asioita ja selitetty. Minun kasvatukseni perustui olettamiseen, niinkuin monen muunkin suomalaisen tai minun ikäpolveni ihmisen. Meille ei kerrottu asioita, se oli aikamme tapa. Vanhemmat pitivät lapset erossa asioista. 

Nyt olen kuitenkin jo melko pitkällä omassa kasvussani, mutta silti on mahdollisuus näiden tulla esiin, jos en ole tietoinen. Siksi rakastan itseni kehittämistä ja johtamista. Ja siksi on silkkaa typeryyttä jatkaa tällaisessa ympäristössä johon en oikeastaan voi vaikuttaa. 

Maiju 

Minun kivut

 

Täytyy kertoa muuten tällainen juttu omista kivuistani, jotka ovat minun kipujani. 

Olen syntynyt todella työtä tekevään perheeseen. Vaikka äitini oli kotiäiti, hän ei ollut millään muotoa työtön, vaan ompeli meidän vaatteet, teki kuusihenkiselle perheelle ruoat, siivosi, ompeli veneen pressut. Päällysti sohvat. Ompeli lahjat, naapureiden vaatteet. Hän oli myös perhepäivähoitaja ja kaikki olivat erityistarpeen vaativia lapsia. Sokea, AD/HD ja kehitysvammainen. Ja ei äitiyslomaa minusta ja imetto minua 9 kuukautta. Huh. 

Hän osasi artesaanin töitäkin. Isä oli töissä aina iltaan asti ja vasta minun kohdalla hän vietti enemmän aikaa perheen kanssa, kuitenkaan hän ei ollut läsnä. Isälle ei uskaltanut juuri puhua, kuin hetkittäin. Äiti taas kielsi asioita. Kerroin äidille teininä polttavani tupakkaa, hän ei uskonut. 

Sain siis vapaasti kasvaa vailla kasvatusta, tehdä mitä halusin. 

Äitiys aiheutti elämäni pahimman kriisin, sillä en tiennyt miten tätä hommaa hoidetaan. Sain kaksi kerralla ja järjettömän paljon kritiikkiä ja neuvoja, joilla ei ollut tietopohjaa. Vain sieltä täältä huudeltuja mielipiteitä mitä en saa missään nimessä tehdä. Empaatikkona koin ensimmäisen uupumuksen. Siitä käynnistyi allergiakierteeni.

Sisälläni on paljon vaatimuksia ja sisälläni on paljon ahdistuksia. Mitä enemmän tekee, sitä vähemmän tiedostan niitä. Mutta elämä järjestää minulle jatkuvasti työttömyyttä ja tilaa käsitellä kaikkia sukuni kipuja. Pysähdys on rajuinta jota minulla on. Sillä joudun kohdata toisinaan ihan paniikin omaista kehopainetta, josta en tiedä yhtään mistä se johtuu. Alitajuntani tukahduttaa elämästäni niin paljon sisuksiinsa ja hiljaiset hetket ovat ikäänkuin tarkistuskohtia joissa katsotaan missä mennään. Silloin paha olo valtaa sisukseni. Olen 7 vuotta ollut työelämässä tilanteissa jossa kohtaan hiljaisuutta, työttömyyttä tai osa-aikatyötä ja lomautusta. Yrittäjänä taas kohtaan hiljaisuutta, ei ole asiakkaita. Aivan liikaa aikaa. Liika aika lamaannuttaa. Näytän muiden silmissä laiskalta. 

Henkinen kasvuni on kestänyt vuodesta 2010. Hiljaiset hetket ovat tuoneet alitajunnastani pintaan rankkojakin tunteita, jotka ovat toisinaan pelottanut turhankin voimakkaasti. Vieneet hulluuden äärirajoille ja yksinäisyyteen. Olen onnekas, ettei enää ole tarvinut tuntea näitä tunteita niin voimalla. 

Minulla on kuitenkin empaatikon sielu, joka parantaa ympäristön olosuhteita paremmaksi. Kun ihmisillä on kipuja, minä lohdutan. 

En oikein voi ajatella enää, että voi kuinka joku saisi polustani apua, sillä se ajatusmaailma uuvuttaa minut. Asettaa taas minut pelastajan rooliin, joka vie minut lopulta uhriksi. Minun on löydettävä uusi tapa toimia. Uusi tapa nousta uhriuden, pelastajan ja roiston yläpuolelle. Mutta miten? Miten minä nousen sinne?

Maiju

Emotionaalinen alitajunta

 

Pelastaja uhraa itsensä muiden vuoksi. Tämä piirre on aktivoitunut työelämässä. Ota sinä minun työni, eli rahani, sinun tulee pärjätä. "En minä ole niin tärkeä".

Unohdan tässä samalla itseni ja en tuntuisi saavan siitä hyvää karmaakaan vaan lähinnä menetyksiä lisää. Alitajuntani luulee vetovoimanlaista, että kun annan saan. Mutta jokin kiero osa minussa ei toimi –  vaan jään vaille työtä. Se ei toimi, koska uhraudun. 

Uskomuksiini on syntynyt käsitys työelämässä, että on aina joku jota vastaan minun pitää taistella. Minulle purkaudutaan kivuista ja paineista ja lopulta en enää tiedä mistä on kyse, vaan kehoni aloittaa minun "puhdistamisen"ja  tulen kipeäksi. 

Wau, no nyt pääsin hyvään sanoitukseen uhritietoisuudesta. 

Kun on käsitellyt asioita ja tavallaan asiat tietää oikein hyvin, saattaa vaipua ikäänkuin unohduksen verhon taakse uudestaan ja uudestaan. Se tuntuu siltä kuin joutuisi aloittaa kaiken taas alusta. Mutta ei silti joudu, kaikki opit ovat vain sipulin kuorimista kerros kerrokselta. 

Sain itseni aikanaan kiinni omasta uhrikäytöksestä, jossa tekeydyin pelastajaksi ja suojelijaksi. Se aktivoituu näin:

• Minulle kerrotaan pahan puhumisen kautta ihmisten vikoja –  kertominen sattuu minua ja minussa aktivoituu suojelija kohdetta kohtaan. Minulta ei ole pyydetty apua, mutta olen sisäisesti eli tiedostamattomasti aloittanut auttamisen. 
• Kun tulevassa henkilö jonka olen pelastanut hänen tietämättään satuttaa minua, tuntuu kipu minussa erittäin kovana. Katkeroidun, haavoitun ja uhriudun. Enkä ymmärrä miksi.

Kun alitajunnan selviytymisemekanismit ikäänkuin käynnistyy, ihminen ei tunnista niitä. Ainakaan aluksi. Usein ne aloittavat esiintulonsa niin vaivihkaa, ettet edes huomaa pian olevasi keskellä draamaa. 

Vain tiedostamalla voi muuntaa itseään. 

Kun toimii tiedostamattomasta käsin, kerää itselleen karmaa. 

Minussa on aktivoitunut viime aikoina pakenija, taistelija ja jäätyjä. Uhri, sekä pelastaja. Sankari ja roisto. Ne ovat olleet niin näkyviä, että olen ollut hämmentynyt omista selviytymismekanismeista. Suoraan sanottuna, en ole pitänyt itsestäni viime aikoina. 

On hyvä tiedostaa näitä selviytymisemekanismeja. Millä tavalla ne omalla kohdalla aktivoituu. Mieli on erittäin taitava piilottamaan ja sulkemaan ne omalta itseltä. 

Jos haluaa omista mekanismeista saada kiinni, on hyvä tiedostaa oma käytös. 

Oma uhriminä, oma roistominä ja oma sankariminä. 

Myöntää, että kyllä nämä kaikki aktivoituu minussa erilaisissa tilanteissa. Missä asioissa haluan itseäni muuttaa ja miten muuntaa omaa käytöstään, jotta voi muuntaa omaa alitajuntaa. 

Empaatikko saa vastakappaleeksi tähän tehtävään narsistin. Voi tulla äärinarsisti tai miedompi versio. Kuitenkin ristiriidoissa nämä kaksi vastapuolta yleensä aktivoituu. 

On hyvä tiedostaa ja sallia, että meissä empaatikoissakin on narsistin piirteitä ja myöntää itselleen, että myös ns. huonoja ja negatiivisiakin piirteitä löytyy meistä jokaisesta. Empaatikko saattaa kieltää pahat piirteensä ja taipumuksensa. Kieltäminen työntää käytösmallit takaisin alitajunnan syövereihin ja voi olla haastavaa päästä omiin kipuihin käsiksi. 

Mikä on oma pelko? Milloin itsessä käynnistyy defenssi, jolloin ei tunnista itseään? Nämä voivat olla niin taitavasti naamioituja omia heikkoja/piilotettuja piirteitä että on vain ihmeissään. Oma mieli voi sumuttaa itseään. 

Henkisessä kasvussa voidaan käyttää projektio sanaa, eli heijastat itsestäsi tilanteita ulospäin jotka ovat kuin elokuvia. Olet itse päänäyttelijä tässä elokuvassa. Tämä ruokkii muuten kirjailijan mielikuvitusta.

Uhrista tulee aina roisto. Satutettu ja kaltoinkohdeltui satuttaa aina muita, kunnes hän itse puhdistaa omaa alitajuntaansa. Kiusaajasta tulee kiusattu ja kiusatusta tulee kiusaaja. 

Sukulinjan tiedostamattomat mallit siirtyvät seuraaville sukupolville, jos emme käsittele näitä. 

Emme voi muuttaa mitään alitajunnan tiedostamatomia käytösmalleja, ennen kuin olemme niistä tietoisia. Triggerit ovat erittäin hyvä esimerkki tiedostaa missä on oma kasvun paikka. 

Uhri, roisto ja sankari. 

Nämä aktivoituvat meissä lasten kasvatuksessa, harrastusjoukkueissa, työpaikalla jne. Kaikkialla missä on ihmisiä ja ihmissuhteita ja oi että, niitä on tällä pallolla paljon, vaikka erakko haluaisikin olla. 

 Eli ei muuta kuin putsailemaan omia haavojaan. Tsemppiä meille työhön, joka muuten on todellakin sen arvoista. 

Maiju

Henkisyys ei ole kaupan

 

Henkinen virittäytyminen korkeammille taajuuksille vaatii tilaa ympärilleen. Se on egon ulottumattomissa oleva maailma, jota toinen ihminen ei oikein voi täysin sanoittaa, vaan se on yksilöllinen tila. 

Tätä ei voi kaupallistaa niin, että joku toinen puskee sitä kaupallistamaan, sillä se on herkkyyden taso joka menee tukkoon, jos jokin ulkopuolinen paine yrittää siihen vaikuttaa. 

Minulle on annettu kyky, jota en suostu kaupallistamaan. Kyky on annettu siksi, että voin tarvittaessa ohjata ihmisiä. Vielä(kään) en ole valmis kaupallistamaan sitä, eli puskemaan sitä väkisin somessa. Luotan siihen, että oikeat ihmiset löytävät luokseni ja jos he arvostavat minua, he maksavat siitä. Mutta minä en tyrkytä itseäni mihinkään. Olkoon se minun egoni päätös. 

Lahja joka minulle on annettu vaatii herkkyyttä ja aitoutta. Jos en ole aito, en voi hoitaa.  Mikä se kyky sitten on? En oikein osaa sanoittaa sitä, eikä se joka kerta toimi. Se on kyky aistia toisen kipuja, kyky aistia ja tuntea omassa kehossani toisen ihmisen kasvunpaikkoja. En korosta sitä, sillä se ei aina toimi. Siksi en sitä myöskään rahasta suostu tekemään. 

Energiatasot joita minulle on annettu, on vaatinut minulta vahvaa itsekuria. Mutta elän silti valtavien paineiden alla, ison perheen äitinä ja minun on saatava elantoni. Minun on saatava kuluni maksettua, ilman että joudun pelätä köyhyyttä. Minun on kasvatettava lapseni oikeudenmukaisuuteen ja turvallisuuteen, jota tämä maailma egojen keskellä on. Tämä on vaikea maailma elää. Vaikka ulkoisesti ihminen voi näyttää rikkaalta ja hyvinvoivalta; mitä hän esittää somessa olevan, hän ei sitä välttämättä ole.

Itsekurini ei liity mitenkään ruokaan tai ulkonäkööni, jota kollektiivinen maailma uskottelee. Minun itsekurini liittyy henkisiin arvoihin ja pehmeyteen. Ne ei ole sitä mitä joku toinen ajattelee. Henkinen maailma on egon ulottumattomuudessa ja ego on se joka on kaupallinen. 

En silti väitä, ettei energiaa saa kaupallistaa. Saa toki. Mutta minä teen omalla tavallani. Ja silloin vedän puoleeni niitä joita voin auttaa. Siinä taas luotan energiaan, oikeat ihmiset löytävät aina tien. 

Energia tukee liikettä ja liikkuu sinne mihin sen kuljettaa. Mutta kun se pysähtyy, se vaatii kasvamaan henkisesti. Se voi asettaa haasteita ja ongelmiakin, jotta kasvat ja voimistut. Pyhä energia ei tue pahaa. Mutta pimeä tukee. Ja ihmisenä meidän tulee ymmärtää kumpaa puolta kuljemme. 

Mutta jos joudun taistella asiani puolesta egon maailmassa, se kuluttaa kehoani. Se taas ei ole minun itseni kannalta hyvä asia. 

Ego ja egon maailma on tullut henkisyyden kauppiaaksi. Meidän maailma on muuttunut valheellisen suorittamisen ja egon maailmaksi, varsinkin jos ihminen kokee hätää elantonsa puolesta, henkisyys voi olla kaupanteko väline. Mutta. Aika on se, joka maksaa. Koska aikaa ei voi ostaa, eikä hyväksikäyttää. Jos joku käyttää hyväkseen sinun aikaasi, eikä halua korvata sitä tai näpäyttää, pihistää, tai tinkii sinun palveluistasi. Hän tekee sinulla kauppaa. Silloin hän ei ole arvoisesi. 

 Aika on arvokasta. 

Se mihin aikasi käytät on tärkeää. Sinun valinta. 

Kaikki mikä liittyy henkiseen hyvinvointiin on myös työtä. Työ on se josta kuuluu maksaa. Jos käytät palvelua, etkä halua maksaa siitä, osoitat kunnioittamattomuutesi palvelun tarjoajaa kohtaan. 

Energiassa on hyvä tapahtua vaihto, eli kun sinä otat jotain toiselta, annat siitä takaisin. Tämä vaatii vahvaa erottelukykyä ja jatkuvaa kasvua siitä, ettei hienon hienot vivahteet käänny hyväksikäytön puolelle, jota egon maailma käyttää autuaasti hyväkseen. 

Jos luulee, että yksi ihminen olisi jotenkin henkinen guru, joka tietää kaikesta kaiken –  on väärässä. Me olemme jokainen ihminen erehtyväisiä yksilöitä ja toiset ovat taitavempia kuin toiset. Kukaan ei kuitenkaan ole toisen yläpuolella henkisyydessä, vaikka egot niin luulevat. 

Meillä jokaisella on henki, sielu ja ego. Kun ego aloittaa työnsä, se asettaa sinut vaikeuksien polulle ja sinä teet valinnat mitä teet egosi kanssa. Se voi korostaa herkkyyttä. Se voi suututtaa. Mutta sinä olet se joka tekee kaikki valinnat. Riippuu täysin itsestäsi mihin egosi kuljetat. Ja kuinka paljon egollesi annat valtaa. Henkisissä piireissä on ego melko pinnassa. On oltava varovainen. 

Maiju

Tunnetko sukusi historian?

 

Suvun tarinoista löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita, joista voi tarvittaessa ammentaa voimia omaan elämään. Olen halunnut pitää yllä positiivista asennetta elämässä ja löytää vaikeuksista aina opittavaa, jotta pääsen eteenpäin. 

Minä synnyin vanhaan sukuun, eli vanhempani ja isovanhempani olivat iäkkäitä. Vasta kun aloin kiinnostumaan juuristani, he olivat jo kuolleet. Äitini on vielä elossa. Kiinnostuin, kun kuopus oli vatsassa –  enkä ehtinyt isääni kauaa haastatella. Hän kuoli kun vauva oli vuoden. 

Olen koonnut tarinoita palasista ja yrittänyt yhdistellä mennyttä yhteen sopivaksi. Tarinat elävät suusta suuhun ja aina tarinaan liittyy kertojan tunteet ja näkökulma, joten on vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa. 

Tiedän, että synnyin perheeseen jonka asiat olivat hyvin, mutta tunteet tekevät elämästä sen, joka minua on vaivannut. Olen selvitellyt niin omaa tarinaani kuin vanhempieni ja isovanhempieni tarinaa. 

Minua vaivasi lapsena yksinäisyys. Vaikka synnyin isoon perheeseen, koin silti valtavaa yksinäisyyden tunnetta. Tiedän jo selvittelyjeni jälkeen mistä se johtuu. Olin aina liian pieni kuulemaan tarinoita ja liian pieni olemaan mukana. Mutta olin turhankin utelias selvittämään asiat omin päin, eikä niitä minulle koskaan selitetty. Traumani olivat hyvin vaikeita, kunnes aikuisena pääsin käsittelemään niitä erilaisilla menetelmillä.

Surun sain kannettavaksi, jota olen yrittänyt purkaa ulos itsestäni vuosia. 

Olen överisosiaalinen ja överiempaattinen ja näiden piirteiden kanssa eläminen vei minut lapsena parantamaan rikkinäisyyttä maailmassa. 

En tiedä oliko ne minun tunteeni kun ohjasivat minua elämässäni, mutta rakkauden vinouman ja kehun puutteen myötä alisuoritin aikalailla hyvin monessa asiassa. 

Suvussani oli paljon taitoja, paljon kykyjä joita minulle olisi voitu opettaa, mutta kaikki opit jäivät ulkopuolelleni. Ne ovat toki geeneissäni ristiriitana. 

Suvussani on tekijöitä. Menestyneitä yrittäjiä. Mutta minä en tiedä miten menestyä yritysmaailmassa. 

Minä ihailen lempeyttä. Ihailen ja pidän menestyneenä ihmistä joka on lempeä. Minä halveksin.. vaikka asia ei ole näin mustavalkoista, en osaa sanoa halveksinko (olen kieltänyt tämän piirteen) rahalla ostajia. Jotka ostavat rahalla huomiosi ja aloittavat tunteiden repimisen. Sättivät, nimittävät laiskaksi. Mollaavat ulkonäköä. 

Olen saanut ristiksi elämässä ihmisiä jotka tuovat halveksintansa kannettavakseni. Henkisessä kasvussa hoetaan sen olevan minun peili ja lähdinkin samaistumaan negatiivisuuteen. Se söi kaikki voimani ja sairastutti mieleni. Sen myötä, en enää ottanut tätä vastaan peilinä. Mutta tehtäväni onkin maailmassa tutustua aggressioihin ja puhdistaa niitä, se taas sattuu melko paljon. 

Minulle menestys tarkoittaa, että on voinut auttaa ihmisiä. Mutta auttamista on monenlaista. Se ei ole auttamista, että tarjoat työtä ja sätit tekijää. Se on orjuuttamista. Auttaminen on olla lempeä esimerkki, saada toisesta parhaat piirteet esiin. 

Olen avoin elämälle. Mutta tuon pintaan ihmisten kivut, siksi varmaankin saan paljon räjähtelyä ympäriltäni. Jos lapsiani kutsun minun hajottajiksi, ehkä itse olen sitten puhdistaja. 

Henkinen kasvu on minun voimani ollut. Yhteys henkimaailmaan. Minulle on annettu kyky saada yhteys sinne, oman itseni takia pidän siitä huolta, että yhteys on puhdas. 

Maiju

Hylkäämisen tunnelukko

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Maailmaa ravistelee hylkäämisen pelko. Ainakin nähtävästi minua ja paria muutakin. 

Olen vuoden ollut ihmeellisten tunteiden pyörityksessä. Vuosikausia työstetty itsetunto on ollut kovilla, kun minä sekä tyttäreni kohtasimme samankaltaisen teeman. 

En osaa sanoittaa tätä hyvin, mutta yritän. 

Minut nostettiin jonkinlaiselle korokkeelle, näin koin (en sinne kuitenkaan halunnut). Mutta otin sen vastaan luullen sen tuovan minulle hyvää. Kun olin siellä hetken viettänyt aikaa, koroke potkaistiin altani pois. Ihmettelin eriskummallista oloani. 

Ihmettelin kun vapaa-aika ei tuntunut enää hyvältä, en oikeastaan enää tuntenut hyvää oloa, en tuntenut enää intohimoa omaa tekemistä kohtaan. En kokenut enää luovuutta. Luovuus ja intohimo ovat teemoja, joita olen itsessäni nostanut esiin ja en tarkoita tällä seksuaalisuutta vaan taidetta ja omaa tarkoitustani. 

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Olen kuullut tällaisen termin sanoittavan, vaikka se ei kuulu omaan sanavarastooni. 

Juttelin terapeuttisia palveluita tuottavan ystäväni kanssa ja hän sai minut ymmärtämään itsestäni pari teemaa. Hylkäämisen tunnelukko on aktivoitunut minussa ja miten lähdin työstämään tätä – mietin ensimmäisenä miten auttaisin tällä muita. 

Se on toki ihan ok tapa käsitellä, mutta minua se ei auta. 

Minun selviytymismekanismini käynnistyi aivan totaalisen huomaamattani, en minä ole tärkeä, mutta muut ovat. Hylkäsin heti itseni, auttaakseni muita. Työnsin minut syrjään auttaakseni muita. Voi apua. Miten ikinä voin parantua jos yritän repiä muita omaan parantumisprosessiini? 

En tarkoita parantumisella että olisin sairas. Mutta tunnelukot tekevät meidät toisinaan kipeiksi. 

Minulla on viimeisen vuoden aikana aktivoitunut erittäin vaikeita omia selviytymismekanismeja pintaan. Niitä ns. heikkouksia. Heikkoudet ovat heikkouksia vain jos annamme niiden hallita meitä, mutta niistä tulee meidän voima jos kohtaamme ja hyväksymme ne osaksi omaa itseämme. 

Minussa on aktivoitunut lapsuuden aikaiset selviytymismekanismit. Mikään ei tunnu miltään. Ei ole iloa, ei ole surua vaan kaikki ovat niin sanottua neutraalia. Minun oli toimittava näin, sillä en kokenut rakkautta. Koin lähinnä lamaantumista. Mutta en näyttänyt sitä päällepäin, tietenkään. Olin taitava näyttelijä. Hymyilin ja olin kohtelias, miellytin. Mutta en ollut minä, vaan tunteensa piilottava automaattiasetukselle siirtynyt robootti. 

Nyt olen ollut vuoden teemoissa, joissa mietin mokaanko, vasikoinko jonkun. Ympärillä on ns. vihollisia, sinun täytyy epäillä kaikkien motiiveja. Ah miten väsyttävää. 

Mutta tilasinko tämän opetuksen, jotta pääsin syvimpiin tunteisiini käsiksi? Niihin joita en muistanut. 

Taistele, pakene ja jäädy. Kapinoi. Ole oikeudenmukainen ja puolusta oikeuksiasi.Huoh. Tätä ihmisyyden pelikenttää, egojen pörhöilyä. 

Kun ihan oikeasti minä voisin vain kuvailla niitä sammakoita ja perhosia ja nauttia, mutta ei kun näitä egon juttuja pitää jatkuvasti puhdistella sielusta ulos. Hyväksyn tämän hylkäämisen pelon teeman ja teen sen itselleni näkyväksi. Ei en minä hylkää minua, vaikka minulle sanotaan ei. 

Miten sitten tämä liittyi tyttäreeni. Hän kohtasi samanlaisen tilanteen kuin minä. Ensin nostetaan jalustalle ja yllättäen jalusta potkaistaan kivuliaasti jalkojen alta pois. Sanaa tällaisen ihmisen käytökselle en tiedä, mutta se on kuin "kulutustavara". 

Ei kannata sijoittaa tällaiseen yhteistyöhön. Se vanhenee kuin maito. Todella nopeasti.

Erona näissä on, että lapsi voi oppia pois tällaisesta käytösmallista, mutta voiko aikuinen oppia? 

Minä en hylkää sinua

Maiju

Oletko näkyvä?

 

                                                                            Kuva Christine Schmidt Pixabaystä

Näytkö sinä? Annatko luvan itsellesi olla näkyvä? 

Jälkiä jättävä kanssalkulkija. 

Minkälaisia jälkiä haluat jättää itsestäsi tähän maailmaan? Vai haluatko jättää jälkiä?

Kun olet tätä pohtinut, tässä mietinnän aihetta:

• Vaikka kuinka luulisit ettet ole tärkeä, sinä olet silti. Aina. Jollekin. 
• Sinua kuuntelee aina joku, vaikka et tiedosta sitä. Mieti mikä on oma esimerkkisi.
• Et voi vaikuttaa kuin vähän ihmisiin, mutta silti on syytä miettiä oma vaikutuksesi
• Haluatko olla esikuva miten toimia oikein vai miten toimia väärin
• Tunnistatko vastuusi?
• Tiedostatko mitä ajatuksia mielessäsi pyörii ja kun sanot ne sanoina ulos, tiedostatko niiden olevan sinun vai jonkun muun sanoja?
• Sinusta tulee vakuuttava ja uskottava, jos puhut myös kokemuksesta, etkä vain luetusta tiedosta.
• Mitä näkyvempi olet, sitä suurempi on vastuu.

Ota oma voimasi takaisin itsellesi ihan kaikkialta mihin olet sen jättänyt. Kuka onkaan saanut valtaa ajatuksistasi, ota valta takaisin itsellesi. 

Älä anna itsestäsi valtaa muille. Suodata aina lukemasi oman itsesi kriitikon läpi. Mutta jos jokin tuntuu oikealta, pohdiskele mitä sillä voisi olla annettavaa sinulle. 

Maiju

Tunteet ovat yksityisiä, kirjoitukset julkisia, onko näin?

 

Miten vaikeaa onkaan kirjoittajana joskus ilmaista tunteita, sillä maailmassa säännöt voivat olla villit ja epämääräiset. 

Kun päästät tunteesi ulos, et tiedä mihin ne suuntaavat ja mitä ne aiheuttavat ympäristölle.

Itsesi mielestä viaton kirjoitus nostaa ääripäidet karvat pystyyn. 

Viestinnästä ja kirjoittamisesta olen oppinut seuraavaa. Älä julkaise mitään tuohtuneena, vihan huntuun pukeutuneena. Miksi? 

1. Kirjoituksista saattaa tulla turhan pitkiä ja puuromaisia, yleisö joka lukee ei välttämättä ota asiaa kevyesti ja lopulta sinua ei mahdollisesti oteta vakavasti tämän jälkeen. 
2. Me elämme loukkaantumisen aikakautta. 
3. Me elämme myös herättämisen aikakautta, jossa ääni joka aiemmin on ollut piilossa –  nousee nyt esiin.
4. Tai sinussa itsessäsi voi nousta tunteita, jotka ovat turhan rajuja käsiteltäviksi. 

Mutta, joskus viha on tarpeellinen. Vihan tunteita tarvitaan, kun meitä kohdellaan väärin. Yritän ilmaista asian jotenkin omalla tavallani. Olen kiinnittänyt huomion hienoihin asiateksteihin somessa, jotka alkavat kevyesti ja päättyvät sekavaan kiukkuun. Arvatkaa miksi kiinnitän niihin huomion? Koska teen niin myös itse. 

Kaikilla ei ole erottelukyvyn taitoa. Kun haluaa viestiä ihmisille, jotka ovat täysin eri maailmasta kuin sinä, on hyvä kirjoittaa neutraalia tekstiä. Tämäkin on vaikeaa. 

Miten ihmeessä voin tietää minkälainen tyyppi siellä kirjoitustani lukee, sillä en osaa lukea ajatuksia? 

Siksi kirjoittaminen onkin niin pelottavaa. 

Tunteet ovat yksityisiä, päiväkirjat ovat yksityisiä, mutta nettiin kirjoitettu on yleensä julkista. 

Ja koska kaikki on julkista, joutuu opetella erottelukykyä mitä kannattaa lukea ja mitä ei. 

• Missä mielentilassa luet? Miten ymmärrät lukemaasi? 
• Positiivinen ja selkeä teksti on siitä syystä tärkeä, että siinä on mahdollisimman vähän tulkinnan varaa. 
• Jos tekstissä on liikaa lisäsanoja, se muuttuu puuroksi lukijalle. 
• Jos mieli on liikaa keskittynyt kirjoittajan oikeinkirjoitukseen, voi olla vaikeaa päästä eteenpäin.

Tämä kaikki on oppimaani jota kirjoittelen tähän blogiin, ei suinkaan absoluuttista totuutta. 

Mediakasvatus ei osunut omalle kohdalleni, sillä olen syntynyt aikakautena jossa tietokoneet ja puhelimet tulivat kaikelle kansalle, kun olin teini. Asioista ei tiedetty, eikä internet ollut vielä niin valtava. 

Kun tuli ensimmäisiä some alustoja, emme tienneet niiden vaikutuksia. Olin nuori äiti vailla vertaistukea, eikä kukaan ollut varoittamassa minua etten menisi suomi24 keskustelupalstalle hakemaan apua. Auts. Olin huonoin äiti maailmassa, lukemani perusteella. Nehän olivat täynnä mielipiteitä.

Opettele tunnistamaan mielipide faktasta, mutta silti jätä riitely näiden kahden välillä väliin. 

Maiju

Henkisellä tiellä

 

Oletteko kuulleet henkisestä kasvusta? Varmasti olette. Minä kuulun siihen porukkaan joka sai kovan töräyksen vuonna 2009 ja 2010 alkoi kasvaminen. 

Maailma on täynnä self help kirjoja, astrologiaa, numerologiaa, geometriaa, tappingia, vetovoimanlakia, manifestointia jne. Joka on henkisessä kasvussa lähes ydin teemoja. 

Mitä henkisyys on? 

Se on elämää. Se on elämää, jossa parannat omaa oloasi. Se on elämää, jossa puhdistat itsestäsi niitä haitallisia toimintamalleja jotka saavat sinut jatkuvasti ongelmiin tai se tulee silloin kohdallesi, kun elämä kaataa ongelmaa ongelman perään; surua, kuolemaa, sairauksia. Se on jokin joka saa sinut miettimään syvemmälle. Pinnan alle. Toiset ovat valmiiksi jo syntyessään polulla. 

Mutta ollaksesi henkinen, sinun ei tarvitse joogata, syödä kasvisruokaa, hypettää jotain ideologiaa. Sinun tehtäväsi on kasvaa henkisesti sinuna. Sinä voit olla töissä kaupan kassalla, siivoojana, toimistotyössä, toimitusjohtajana, yrityksen omistajana, olla työtön jne. Henkisessä kasvussa vain nostetaan pintaan sinun kipuja. Sinä kohtaat itsesi, sinun sukusi, ja vapautat itseäsi uskomuksista.

Henkisessä kasvussa luonnollisia asioita ovat kipuilu, kateus, itkeminen, heikkouden tunne, vertailu muihin, yksinäisyys jne. Mutta nämä ovat luonnollisia prosesseja, jotka on hyvä hyväksyä. 

Kun uskaltaa katsoa kipuihin ja ikäänkuin luovuttaa niistä, omista energioista voi poistua täysin egoilu, josta emme ole olleet tietoisia. 

En tunne muotisanoja tai massan käyttämiä sanoja, mutta on tullut paljon kaikenlaisia uushenkisiä sanoja. Älä ole henkinen siksi, että se on muotia –  vaan siksi, että haluat parantaa omaa elämääsi. Samalla teet hyvää muille. 

Mutta henkisyys on meille jokaiselle yksilöllistä. Yksi yhteinen tavoite meillä on –  tehdä hyvää ja olla hyvä.

Mutta, yksi kompastuskivi johon olen törmännyt –  aina hyvän takana on ihminen ja ihminen voi toimia ihan miten vain. Joten oma erottelukyky ja intuitio on se juttu. 

Maiju