Jos haluat oppia tuntemaan itsesi, joka on edellytyksesi pärjätäksesi tässä maailmassa; Pohdi omaa käytöstäsi muiden seurassa. Jos olet vahvasti tunteva ja helposti ärsyyntyvä muista ihmisistä, ole tietoinen yhdestä kultaisesta perus säännöstä. Jos hyökkäät toista vastaan, et saa asiaasi menemään perille.
Kommunikoinnissa on tärkeintä rauhallinen ja diplomaattinen neuvottelu.
Joka kerran kun ärähdät, menetät ikäänkuin kasvojasi muiden seurassa. Koska me elämme ihmisinä ihmisten maailmassa, meidän täytyy mahtua tänne toistemme seuraan, vaikka muut meitä ärsyttäisikin. Ja niin ikävää kuin se onkin, emme voi muuttaa toisia ihmisiä. Voimme muuttaa vain omaa tapaamme reagoida ja omaa tapaamme kommunikoida. Jos olet kehollinen, eli reagoit vahvasti kehollasi, voit huomata kuinka hyökkäyksessä kehosi ikäänkuin jännittyy, niska ja hartiat jäykistyy ja sormet saattavat mennä nyrkkiin. Jos suututtaa, keskity hengitykseen, keuhkojen alueelle, rauhoita hengityksellä itsesi. Syvään sisään, vielä syvemmin ulos. Toista monta kertaa kunnes rauhotut.
Mutta, tiedosta myös se, että jos et tunnista tapaasi hyökätä puheissasi – kommunikointi puoleltasi on heikkoa ja ihmiset ympärilläsi eivät pysy seurassasi kovin pitkään. Tiedosta se, että jos hyökkäät sanoissasi edes vitsillä, se voi välittyä väärin, eikä sinulle kerrota sen jälkeen asioita. Hyökkääminen kääntyy siis itseään vastaan aina.
Hyvässä kommunikoissa keskustelu lähentää, hyökkääminen erottaa.
Asiakaspalvelussa, oli se asiakas tai asiakaspalvelija – Kommunikointi on tärkeä yhdistäjä. Jos asiakas hyökkää, on asiakaspalvelijalla tärkeä rooli rauhoittaa. Mutta, ei saa asiakkaanakaan asettaa vastuuseen muita omista töppäyksistään. Eli jos asiakas syyttää omista mokistaan, ei silloin voi syntyä rauhaa. Hyvä kommunikaatio on aina väylä parantumiseen.
Olin tilanteessa jossa istuin auton kyydissä hyvin haastavassa parkkeeraus tilanteessa. Aurinkoisena keväisenä päivänä parkkialueella oli muutamia kävelijöitä ja yhdellä seurueella oli iso koiran. Omistaja ei pitänyt koiraansa lähellään vaan antoi koiran pitkässä narussa vapaasti vaeltaa peruuttavan automme taakse. Kuskin silmät häiriintyi jo tästä. Koira oli onneksi iso. Pientä ei olisi nähnyt. Parkkipaikka oli muuttunut työmaa-alueeksi.
Seuraavaksi, auto peruutti poispäin sekavalta parkkialueelta, ja takaa tuli pyöräilijä yhtään katsomatta ympärilleen. Kun pyöräilijän tie ei ollut vapaa, hän näytti nyrkkiä ja raivosi. Kuski raivostui myös. Kuski oli hermostunut jo koirasta. Tässä oli niin monta tilannetta, jossa hyökkäys olisi vältetty. Jos jokainen olisi ollut nöyrä, koko tällaista sirkusta ei olisi tapahtunut.
- Jos koiran ulkoiluttaja olisi ollut vastuullinen, hän olisi pitänyt koiran lähellään niin kauan, kun auto liikkuu.
- Jos pyöräilijällä olisi ollut pelisilmää, hän ei olisi ajanut kahta sataa alueelle jossa on työmaakylttejä ja ruuhkaisan näköistä liikennettä.
- Jos kuski olisi ollut rauhallinen jo valmiiksi (jota hän ei ollut), koko tilanne olisi mennyt hyvin vailla ärsyyntynyttä egoilua.
