Rajat ovat tie terveisiin ihmissuhteisiin.
Rajatomuus, sekavuus, hajottavuus voi olla hiljaista itsetunnon nakerrusta, jota ei välttämättä tule huomaamaan kuin vasta voimien loputtua.
En nuorempana tiennyt mitä ovat rajat ihmissuhteissa. Nyt tiedän, että rajattomuus voi johtaa uupumukseen. Jos vanhempi ei aseta niitä, lapsi voi joutua kohtaamaan rajat aikuisena. Mutta on myös hyvä oppia olemaan toisinaan rajaton. Tasapaino tekee onnelliseksi. Liian tiukat rajat ja liian löysät rajat voi viedä samaan lopputulokseen. Ääripäihin.
Oma rajattomuuteni johti selviytymään miellyttämällä. Luonteeni on kiltti ja kuunteleva, mutta ääripää tilani on toimia roskakorina huonosti käyttäytyville tunteiden oksentajille joilta rajat puuttuvat myös.
Silloin hämmennyn ja aloitan tunteideni tukahduttamisen. Tämä ei koskaan kohdallani toimi. Eikä tällaiset ihmissuhteet yleensä jatku.
Minä en arvosta ihmisiä, jotka kaatavat likasangon syyttömien päälle ilmaisemalla "minä nyt olen tällainen, enkä muutu". Se on vain oman energiani hukkaan heittoa. On jopa lohdullista sanoa, ettei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse klikata.
Koska en nuorena uskaltanut laittaa rajoja, tukahdutin tunteitani ja purkasin niitä valittamalla tekemättä valittamisen aiheille kuitenkaan mitään. Lopulta elämä pysäytti melkoisen rajuilla tavoilla.
Nämä ovat aiheita, joita ihmisen ei tarvitse pohtia kun elämässä menee hyvin ja lujaa ja ongelmat ovat tavallaan pieniä. Siinä vaiheessa, kun taas elämä kaataa kuraa niskaan – on aika pohtia, kenties syvemmin elämäänsä.
Missä kulkevat terveet rajat? Hylätäänkö minut rajojen laittamisen jälkeen vai kenties saan ihan uuden alun terveempien ihmissuhteiden keskeltä?
Maailmassa on meinaan ihan järjetön määrä järkeviä ja rajansa tuntevia ystävällisiä ihmisiä. Niitä kohti siis 💛
Maiju
