Olen tehnyt nyt päätöksen ja meinaan lukea ihmeiden oppikurssin läpi. Odotan tämän tuovan ajatuksiini uusia näkökulmia ja se on jo tuonut. Paljon. Päätös, tuo suuren suuri sana.
Ego on melkoinen syöpäläinen. Olen tämän viimeisen vuoden, ehkä ylikin ollut melkoisessa egon otteessa. Egoni on paljastanut minulle sinisilmäisyydestäni paljon.
Jos mieli on egon pauloissa, se kuulee mitä se haluaa kuulla ja se kuulee miten se haluaa kuulla. Olen oppinut, että ihmiset puhuvat toisilleen miten sallitaan puhuvan. Rajattomuus on yhtä kuin ego. Mutta rajallisuus on myös yhtä kuin ego.
Olen oppinut minusta, että painostus, sekoittaminen, epäselvät ohjeet ja tiukat kysymykset jotka tulevat epävarmalta kysyjältä saavat minun egon esiin. Koska epävarmuus näyttäytyy hyökkäämisenä. Ego aina hyökkää ja ego puhuu aina egolle. Kun minua kohtaan on hyökätty, se on käynnistänyt taistele ja pakene tilan, jota on ollut melkoinen työ selvitellä itseni kanssa.
Minussa ja sinussa on molemmat, niin suuruus kuin suureellisuuskin, mutta ne eivät voi olla samanaikaisesti. Minä en voi olla suuri, jos olen suureellinen. Sillä suureellinen korostaa itseään. Se nostaa itseään ja muita jalustalle ja se laskeutuu myös hyvin pieneksi ja tekee muita satuttavia asioita. Sen puheen seasta kuuluu kateus, tuomitseminen, juoruilu jne.
Näistä puhutaan siis Ihmeiden oppikurssissa.
Mutta suuruus taas on nöyryyttä. Sillä ei ole mitään tarvetta korostaa itseään tai muita.
Suureellisuuteen käsitän puheen, jossa kerrotaan mitä kaikkea olen ja mitä olen tehnyt tai saavuttanut. Olenko mitään jos en ole saavuttanut mitään? Ego tarvitsee titteleitä. Cv on ja työelämä on pelkkää egoa, nähtävästi. Siellä on ikäänkuin oltava egon pauloissa. Se kuka olet ei ehkä ole niin tärkeää, kuin se miten reipas ja aikaansaava olet. Mutta, on hyvä tietenkin ymmärtää, että työelämä on työtä, siellä osallistutaan työn tekemiseen. Mutta kuinka paljon siellä on kaikenlaista ylimääräistä ja ristiriitaista, tunteiden moskaa?
Muut ihmiset ikäänkuin määrittelevät myös sinut ja kertovat oletko tarpeellinen vai et. Sinun pitää oppia kehumaan itseäsi, todistamaan muille kuinka hyvä ja riittävä olet. Sinun on nojattava kehuihin ja tehtävä muille selväksi mitä kaikkea hyvää olet saanut aikaan. Sillä ilman niitä ego on pieni. Ego tarvitsee suureelliset puheet, jotta se on näkyvä. Pienenä sitä ei näe.
Sen näkee esimerkiksi teinimäisestä käytöksestä. Sen puheessa korostuu minä, minä. Minä osaan ja muut satuttavat minua, muut eivät osaa kuin minä.
Egon maailmaan uppoaa, koska sitä ei toisinaan edes ajattele, koska siihen kasvaa jo lapsuudesta. Se on täynnä uskomuksia ja tukahdutettuja tunteita. Ego pääsee näkyväksi vasta kun sen on ikäänkuin todistanut itselleen. Sitä ennen se elää omaa elämäänsä. Henkisessä kasvussa ihmiset jotka osuvat egoon tai nostavat oman egon esiin, ovat opettajia. Opettajat useimmiten saavat meidät raivon partaalle, voimattomaksi, kipumme pintaan. Meidän mieli joutuu melkoiseen kouluun. "Minä luulin olevani hyvä ihminen, mutta mitä tämä on?" Se kysyy itseltään.
Työelämä tuntuisi olevan hyökkäyksiä hyökkäyksien perään, ego on työelämän valttikortti. Mutta miten löytäisin työn, jossa luovuus ja intohimo olisi vahvempi kuin hyökkäykset?
Olen ymmärtänyt omasta maailmastani paljon. Ja olen väsynyt egoon. Egoiluun, muiden tuomitsemiseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Onko titteleillä oikeasti tässä elämässä mitään väliä? Olen yrittänyt niin kovasti päästä titteleiden luo, että olen jo uupunut.
Kärsivällisyys on hyve, mutta toisinaan mietin tämän maailman suljettuja ovia.
Isoin tunne minulla on oman empatiakykyni turtuminen. En tiedä enää mitä tuntea. Minun kohdalleni on kaadettu säkillinen elämän nurjaa puolta. Siitä voisi sanoa, että se on egoni joka tämän on tehnyt, mutta en oikeastaan enää tiedä. Elämä on aikamoinen sillisalaatti. Minä en tiedä mistään mitään. En tiedä miten työllistyä ja saada elanto. Minä olen nyt pieni ja haluan päästä tunteeseen, jossa egoni ei enää lyö minua. Egoni saa nyt luvan väistyä ja siihen otan avukseni ihmeiden oppikurssin. KKK.
