Kirjoittaminen on osa minua. Ihan kuin se kuuluisi rakenteeseeni. Mitenhän tämän sanoisi. Olen ollut pienestä tytöstä asti päiväkirja kirjoittaja. Sain ensimmäisen päiväkirjani 9 vuotiaana. Kirjeitä olen kirjoittanut niin pitkään kuin muistan. Mikä on ihanaa, kaksi vastaanottajaa on säilyttänyt kirjeeni. Eilen sain luettavakseni toisen. Ajatella, säilyttänyt niitä näin monta vuotta, eli 29 vuotta.
"24.1.1993 Moi. Mulle kuuluu hyvää. Entä teille? Kiitos kirjeestänne.... Tää on tuoksupaperia ja toivottavasti tää on sit hyvää eli nättiä paperia"
Kirjoitin kirjeitä vuoteen 2009 asti, kun ystäväni muutti Espanjaan. Siitä siirryin messenger -kirjeisiin, tai skype -kirjeisiin. Olen aina kirjoittanut tunteitani ja ajatuksiani ylös ja hetkinä kun olen kokenut vaikeita tunteita vailla tukea, olen kääntynyt itseni puoleen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että ympäristö tukee omia ajatuksia. Kun ei itsekään tiedä mitä ajattelee, silloin on hyvä kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Näin voi löytää oman elämänsä punaisen langan.
Tämä blogi on jatkumoa omalle kirjoittamiselle. Koska tämä on vapaaehtoista, tekstiä on helppoa tuottaa. Mutta jos se olisi väkinäistä, se muuttuisi.
Kirjoitin käsin todella pitkään, kunnes ostin 2014 kannettavan tietokoneen. Sillä kirjoitin elämäni ylös. Se oli omanlainen elämäni puhdistus jakso. Käsittelin lapsuuden kipeimmät tuntemukset, sillä ne kummittelivat mielessäni. Päästin niistä irti samalla. Kirjoitin n. 240 sivua tiukkaa tekstiä niin itsestäni kuin suvustani. Jos tutustuu omiin juuriinsa, ymmärtää enemmän itseään ja omia toimintamalleja. Se on raskas prosessi, mutta itselleni erittäin tärkeä.
Serkkuni sanoi kuullessaan haaveestani kirjoittaa kirja: Se on niin yksinäistä puuhaa. Siinä istutaan vuosi tai puolitoista vuotta omien ajatuksien kanssa. Hän tuntee kirjailijoita ja katsonut sitä sivusta.
Kirjoittaminen on itselleni ristiriitaista. Toistan itseäni paljon ja se on osa luonnettani.
En meinaa kestää tätä yksinäisyyttä, mitä kirjoittaminen aiheuttaa. Enkä sitä vastakaiun puutetta. Kun joku muu lukee ajatuksiasi ja kertoo rehellisen mielipiteensä, se voi oikeasti olla raastavan viiltävää, vaikka se olisi hyvä palaute. Huh.
Jatkan silti. Kirjoitan. Kirjoitan. Kirjoitan.
Maiju
